Tänä vuonna kahdettatoista kertaa järjestettyyn kilpailuun osallistui 81 kirjoittajaa yhteensä 108 novellilla. Tuomareina toimivat tänä vuonna Marianna Leikomaa, Natalia Kisnanen, Heikki Nevala sekä Saara Henriksson, ja esiraadissa ahkeroivat Kirsi Saaros, Henna Sinisalo ja Natalia Kisnanen.

Kisan kärki oli tällä kertaa suhteellisen tasainen, mutta kärkikolmikko nousi melko selkeästi erilleen. Suosittuja teemoja tänä vuonna olivat muun muassa sudet, sukulaisuussuhteet, muinaisuuteen sijoittuvat tarinat ja planeettoihin vaikuttavat avaruudessa elävät olennot. Sen sijaan vanha suosikkiteema, elämän ja kuoleman välinen raja ja sen ylitys suuntaan tai toiseen, ei tänä vuonna ollut enää kiinnostanut kirjoittajia. Lisäksi vampyyrit loistivat poissaolollaan.

Tulokset:

1. Jaana Lehtiö: Palmikko (200 €)
2. Jenni Kauppinen: Taikarasia (100 €)
3. Sanna Varis: Lievo (50 €)
4. Anna Malinen: Elonleikkuu (40 €)
5. Kari Välimäki: Isomummon resepti (40 €)
6. Timo Männikkö: Joka sutta rakastaa (40 €)
7. Tuomas Saloranta: Torniin saapui muukalainen (40 €)
8. Samuli Antila: Matti Olavinpoika (40 €)
9. Inkeri Kontro: Juuret (40 €)
10. Jenni Kauppinen: Kotouttaminen (40 €)

Loppukilpailuun pääsivät lisäksi seuraavat nimimerkit: Aava Aallonharja, Amalia, Betelgeusen, Botanisti, Frans Bernhard, H. Wonderful, Itiökato, Katka, Klaavi, Manos, Ongelmalapsi, Otava, paperileikkuri, Ursus maritimus sekä Voikauhia.

Onnittelut kaikille sijoittuneille!

Nova 2011 -kirjoituskilpailun yleispalaute

Nova 2011 -novellikilpailuun osallistui kaikkiaan 108 novellia 81 kirjoittajalta. Esiraati valitsi niistä 25 loppukilpailuun tuomariston luettavaksi. Palkintoja jaettiin kymmenelle novellille.

Kilpailunovelleissa vilisi niin kliseitä kuin mielenkiintoisia uusia ideoitakin. Tänä vuonna suosittuja teemoja olivat muun muassa ekokatastrofit ja dystopiat, planeettoihin vaikuttavat avaruudessa elävät olennot, sukulaisuussuhteet, sudet, kiroukset, kosto, lastenhankinta, hyvässä tarkoituksessa tai väärinkäsityksen vuoksi tehdyt pahat teot, rakkaus, eläinten ja keinoälyn oikeudet sekä oudot kohtaamiset.

Merkittävä osa novelleista tapahtui maapallolla, usein Suomessa. Nykyaikaan, lähitulevaisuuteen ja menneisyyteen sijoittuvat tarinat olivat yleisiä. Puhdasta scifiä ja fantasiaakin oli mukana kilpailussa, mutta ei kovinkaan runsaasti. Vierailla planeetoilla ei siis juurikaan liikuttu. Novellikilpailuun lähetettyjen tekstien valossa näyttäisi myös siltä, että vampyyrien kultakausi on hiipumassa.

Ongelmanovellit

Noin kymmenkunnan novellin kohdalla esiraati joutui keskustelemaan siitä, onko novellissa lainkaan tai riittävästi spekulatiivisuutta, jotta se voisi perustellusti olla mukana scifi- ja fantasiateemaisessa kirjoituskilpailussa. Vaikka esiraati suhtautuikin teksteihin hyvin avarakatseisesti, ei parista novellista hyvälläkään mielikuvituksella spekulatiivisuutta havaittu ja muutamassa muussa sen rooli oli tarinan kannalta merkityksetön.

Tällaiset novellit eivät edenneet esiraadilta tuomaristolle asti. Jos jokin ”kumma juttu” voisi oikeasti tapahtua nykymaailmassa, vaikkakin hyvin harvinaisena, ei sitä voida pitää spekulatiivisena. Myös unessa, psykoosissa tai vastaavassa muuntuneessa tietoisuuden tilassa koetut arjen outoudet liikkuvat realistisen ja spekulatiivisen rajamailla ja aiheuttavat esiraadille harmaita hiuksia.

Eläinten näkökulmasta kerrotut tarinat, joihin ei sisälly mitään muuta spekulatiivista, laskettiin kilpailun piiriin kuuluviksi, mikäli kertoja oli eläin itse. Esiraati olisi kuitenkin toivonut eläintarinoilta omaperäisempää tulkintaa: uudenlaista ja yllättävää näkökulmaa eläimen elämään.

Yksi novelli hylättiin siksi, että se oli ollut hetken kommentoitavana eräällä kirjoittajafoorumilla internetissä. Vaikka novelli oli poistettu sivustolta ennen kilpailuun lähettämistä, oli eräs esiraatilaisista ehtinyt sen lukea ja tiesi kirjoittajan henkilöllisyyden. Hylkäämispäätökseen päädyttiin pitkän keskustelun jälkeen, vaikka kyseinen kirjoittajafoorumi vaatiikin käyttäjiltään rekisteröitymisen eikä siis ole avoin foorumi.

Miten kehittää novellia paremmaksi?

Osa kilpailuteksteistä oli erinomaisesti kirjoitettuja ja joidenkin novellien henkilöt erityisen uskottavia. Eräiden tarinoiden ideat olivat puolestaan hätkähdyttävän hyviä ja joidenkin rakenne toimi moitteettomasti. Monissa tapauksissa positiiviset ominaisuudet eivät kuitenkaan kulkeneet käsi kädessä, vaan hyvä idea saattoi yhdistyä kömpelöön kieleen tai upeasti kirjoitettu novelli vilistä kliseitä taikka loppua töksähtäen kesken.

Kaikki kilpailuun lähetetyt tekstit eivät myöskään olleet rakenteeltaan novelleja, vaan eräät niistä vaikuttivat pikemminkin romaanin aluilta tai katkelmilta kuin itsenäisiltä kokonaisuuksilta. Moni novelli paranisi merkittävästi eritoten kieleen ja rakenteeseen panostetulla lisätyöllä.

Novellille on eduksi, jos tapahtumat käynnistyvät mahdollisimman pikaisesti – mieluiten jo heti ensimmäisessä kappaleessa. Laveat johdannot eivät sovellu lyhyeen tekstiin samalla tavalla kuin romaaniin. Novellin alussa esiteltyyn ristiriitaan lukija toivoo löytävänsä vastauksen novellin lopusta.

Loppua ei kannata räväyttää lukijan silmille liian yllättäen ja perustelematta, vaan tarinan pitää kuljettaa lukijaa siten, että loppuratkaisu – hätkähdyttäväkin sellainen – tuntuu uskottavalta ja hyvin pohjustetulta. Loppua ei kuitenkaan pidä pilata liialla selittelyllä. Siitä, mitä päähenkilölle kuuluu kaksi tai kaksikymmentä vuotta myöhemmin kannattaa mieluummin kirjoittaa toinen novelli kuin epilogi ensimmäisen loppuun.

Novellin pitäisi olla tiivis kokonaisuus. Vaikka kilpailun säännöt sallivatkin 20 sivua, ei kaikissa ideoissa ole riittävästi materiaalia täysmittaiseen novelliin. Monet kilpailuun lähetetyistä maksimipituutta hipovista tarinoista ovat pitkitettyjä, jaarittelevia ja pitkästyttäviä. Toisaalta liika tiiviyskään ei ole hyvästä. Kilpailuun lähetettyjen novellien perusteella voidaan todeta, että yhden tai kahden sivun novellien joukosta löytyy vain harvoin helmiä. Lyhyys kertoo valitettavan usein sisällön puutteesta eikä tiivistämisen taidosta.

Kun kirjoittaja itse tietää hyvin, mistä tarinassa on kyse, ei hän välttämättä huomaa käyttää riittävästi rautalankaa tehdäkseen tekstin ymmärrettäväksi myös muille lukijoille. Tekstien joukossa olikin useita, joiden punaista lankaa esiraati ei kyennyt löytämään.

Toisaalta osa kirjoittajista tuo rautalankaa novelliinsa liiankin kanssa. Pitkäpiimäisen selittämisen sijaan kannattaa tuoda oleelliset tiedot ilmi hienovaraisesti siellä täällä tapahtumien lomassa. Eikä lukijalle ole missään nimessä tarpeellista tai suotavaa kertoa kaikkea, minkä kirjoittaja itse tietää, vaan ainoastaan riittävästi vihjeitä kärryillä pysyttelemistä varten.

Kieli ja viimeistely

Vaikka tekstien joukossa oli monia hyvin tai jopa loistavasti kirjoitettuja valioyksilöitä, oli monelle novellille suomen kielen kielioppi se todellinen kompastuskivi, joka katkaisi tien pidemmälle. Kömpelö ilmaisu, väärin viittaavat pronominit, omaan monimutkaisuuteensa kompastuvat virkkeet, yhdyssana- ja pilkkuvirheet sekä verbin modaalimuodon väärä käyttö olivat yleisiä ongelmia. Apua kielivaivoihin saa kielioppisääntöjä kertaamalla ja erityisesti lukemalla runsaasti suomenkielistä kirjallisuutta.

Kirjallisuuteen perehtymisestä on apua myös niille kirjoittajille, jotka ovat epävarmoja muotoseikoista. Vaikka novellin tärkein ominaisuus onkin sen sisältö, eivät ulkoiset seikat silti ole yhdentekeviä. Erityisesti kilpailuun tekstejään lähettävän henkilön voisi odottaa varmistavan esimerkiksi internetistä tai romaanista oikean tavan merkitä repliikit sen sijaan, että keksii sen omasta päästään.

Kovin hyvää vaikutelmaa ei myöskään anna sellainen novelli, joka on kirjoitettu yhteen tai kahteen pötköön tai ranskalaisilla viivoilla. Kilpailun ohjeita rivivälistä, fontista, sivunumeroinnista ja tulostamisesta on lisäksi syytä noudattaa mitä suurimmalla pieteetillä, sillä ohjeiden laiminlyönnillä on oma vaikutuksensa siihen, miten novelli kilpailussa menestyy. Hyvin ”taitettua” novellia on miellyttävä lukea.

Kirjoitusvirheet antavat kirjoittajasta huolimattoman vaikutelman. Teksti kannattaa lukea huolellisesti läpi ennen kilpailuun lähettämistä ja korjata virheet. Kaikkein parasta on luetuttaa teksti jollakulla muulla, joka voi ottaa kantaa paitsi kirjoitus- ja kielioppivirheisiin myös tekstin ymmärrettävyyteen.