Valtakunnallisen Nova 2010 -novellikilpailun tulokset julkistettiin Finncon-tapahtumassa Jyväskylässä perjantaina 16.7.2010. Kilpailun voittajaksi selvisi jyväskyläläinen Tomi Jänkälä novellillaan Uralin sininen. Toiseksi tuli porvoolainen Jaana Lehtiö novellillaan Palautus ja kolmanneksi espoolainen Anna Malinen novellillaan Vihat.
Tänä vuonna yhdettätoista kertaa järjestettyyn kilpailuun osallistui 96 kirjoittajaa yhteensä 128 novellilla. Mukana oli sekä aloittelevia että kokeneempia kirjoittajia eri puolilta Suomea.
Esiraati, johon kuuluivat Camilla Kantola, Pasi Karppanen ja Christine Thorel, arvosteli kaikki novellit ja valitsi niistä finaaliin 25 parasta, joista tuomaristo valitsi kymmenen kärjen. Tuomareina toimivat tänä vuonna Marianna Leikomaa, Pasi Karppanen, Aleksi Kuutio, Anne Leinonen sekä Johanna Vainikainen-Uusitalo.
Kisan kärki oli tällä kertaa tasainen, mutta kymmenen kärki nousi melko selkeästi erilleen. Tuomariston mukaan kaikkien finalistinovellien tarinakaaret ovat eheämpiä kuin edellisinä vuosina, mutta ongelmia oli kuitenkin henkilöhahmojen syvyydessä. Suosittuja teemoja tänä vuonna olivat lisääntyminen, ekologia, eläinten oikeudet ja vuodesta toiseen kirjoittajia kiehtova aihe, elämän ja kuoleman välinen raja ja sen ylittäminen suuntaan tai toiseen.
Nova on palautteellinen science fiction- ja fantasianovellien kirjoituskilpailu, ja sen tarkoituksena on sekä kannustaa kirjoittamaan että kouluttaa kirjoittajia. Kaikki osallistujat saavat yleispalautteen ja 25:n kärki henkilökohtaisen palautteen. Kilpailun järjestävät Suomen Tieteiskirjoittajat ry ja Turun Science Fiction Seura ry, ja tänä vuonna se on saanut rahoitusta Taiteen Keskustoimikunnan kirjallisuusjaostolta. Palkinnot ovat verovapaita.
Tulokset:
- Tomi Jänkälä: Uralin sininen (200 €)
- Jaana Lehtiö: Palautus (100 €)
- Anna Malinen: Vihat (50 €)
- Katri Alatalo: Älä riko pintaa (40 €)
- Liisa Nurro: Varietee Elegansin erityinen ilta (40 €)
- Timo Männikkö: Kun isä lupasi (40 €)
- Markus Koskimies: Tarjous josta ei voinut kieltäytyä (40 €)
- Kaisa Kangas: Vastaanotto (40 €)
- Timo Saarto: Kuolleen miehen keidas (40 €)
- Hanna Pyrrö: Ihon alle (40 €)
Loppukilpailuun pääsivät lisäksi seuraavat nimimerkit:
Alekto, Bertix Danimarca, Eetu Etana, Hangenhenki, Karvarousku, Kleio, Korpimuan havukka, Mahtava mursumies, Peltilehmä, Raimo Yli-Pöhö, Riekula, Roosevelt, Tekramytic, Tuittu sekä Thomas Butler.
Nova 2010 -kirjoituskilpailun yleispalaute
Nova-kilpailuun osallistui tänä vuonna 96 kirjoittajaa yhteensä 128 novellilla. Näistä esiraati valitsi tuomaristolle 25 novellia.
Kisan kärki oli tasainen, mutta kymmenen kärki erottui selvästi jatkoon valittujen joukosta. Tuomariston mukaan finalistinovellien tarinakaaret olivat eheitä, mutta ongelmia oli henkilöhahmojen syvyydessä. Suosittuja aiheita olivat lisääntyminen, ekologia, eläinten oikeudet ja kestosuosikki elämän ja kuoleman välinen raja.
Raaditusprosessin aikana novellit jakaantuivat viiteen ryhmään sen mukaan, miten hyvin ne pärjäsivät kilpailussa. Kullakin ryhmällä on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, vaikka yhteistäkin löytyy. Tänä vuonna pyrimme palautteella antamaan joitakin täsmäohjeita eri vaiheissa olevia tekstejä varten. Vaikka vain finalistit tietävät novellinsa sijoituksen, voi yleispalautteen perusteella miettiä ja arvailla oman novellinsa sijoittumista kisassa.
Väärässä paikassa
Ensimmäisinä kisasta putosivat novellit, joissa ei ollut lainkaan spefielementtiä. Vaikka genrerajoja ei vahdittu arvostelussa tiukasti, esiraati joutui toteamaan, että muutama novelli ei kuulunut tähän kilpailuun. Hylättyjä novelleja puolestaan oli yksi.
Kilpailuohjeet kannattaa lukea tarkasti ja varmistaa, että oma novelli sopii juuri kyseiseen kilpailuun, ja että se on oikein aseteltu ja postitettu ohjeiden mukaan.
Kehityskelpoisten ideoiden joukko
Seuraavan ryhmän teksteistä löytyi jo selkeä spefiaines, mutta muuten tekstit kaipasivat paljon työstämistä.
Suurimpana ongelmana oli teeman puute. Teema on se, mistä novelli syvemmällä tasolla kertoo. Lukija joutuu itse löytämään ja tulkitsemaan teeman novellista. Teema kokoaa novellin elementit yhdeksi kokonaisuudeksi. Ensimmäisen version kirjoittamisen jälkeen on aika miettiä sitä, minkä ympärillä kaikki pyörii ja miten tuo jokin parhaiden tuodaan esiin. Tekstejään kannattaa luetuttaa muilla, sillä esilukija on korvaamaton apu teeman määrittelyssä.
Toinen iso ongelma oli sidosteisuuden puute eli sekavuus. Sidosteisuus tarkoittaa sitä, miten asiat liittyvät rakenteellisesti tai sisällöllisesti toisiinsa. Sidosteisuuden keinoja ovat esimerkiksi konjunktioiden ja viittaavien pronominien käyttö, lauserakenteiden ja tarinaelementin toisto tai synonyymien käyttö. Sidosteisuutta luo myös tapahtumien kerrontajärjestys. Lukijan kannalta on tärkeää, että tekstiin on kirjoitettu auki kaikki se, mikä kirjoittajalla on päässään, jotta lukija voi seurata tarinaa.
Sekavuuden vastakohta infodumppi oli myös ongelma monissa novelleissa. Infodumppia on monenlaista, mutta kaikista ilmeisintä se on silloin, kun novellin kertoja selittää lukijalle jotakin kesken kaiken tai tarinan henkilöt keskustelevat jostakin vain, jotta lukija saisi tietoa. Infodumppi pysäyttää aina tarinan. Jos infodumpin sisältö on tärkeää, se tulee ujuttaa tarinaan vaivihkaa vähän kerrallaan esimerkiksi henkilöiden toiminnan tai tapahtumien kautta, muuten sen voi jättää pois.
Joissakin novelleissa esiraati näki ongelmaksi asti kliseitä. Kliseet ovat merkityksettömiksi muuttuneita tuttuja aineksia, joita toistetaan tavan vuoksi. Ne eivät tuo tarinaan mitään uutta, mutta ne tekevät siitä helposti ennalta-arvattavan ja tylsän. Yksinkertaisimmillaan kliseet ovat liian tuttuja henkilöitä, juonikuvioita tai paikkoja. Kliseitä oppii varomaan lukemalla paljon. Spefillä on myös omat tyypilliset kliseensä, joista on erilaisia listoja netissä. Kun osaa tunnistaa kliseet ja varoa niitä, voi niillä alkaa leikitellä tietoisesti. Hyvä ja yllättävä tarina voikin syntyä kahden kliseen yhdistämisestä tai kliseen luomien odotusten rikkomisesta.
Tämän rymän novelleissa oli myös paljon hyvää ja lupaavaa, erityisesti hienoja ideoita, hyvää kieltä ja kerrontaa. Huono menestys johtui siitä, että ongelmia löytyi enemmän kuin paremmin menestyneissä teksteissä. Paras tapa kehittää tekstejään vieläkin paremmiksi on kirjoittaminen ja uudelleenkirjoittaminen, lukeminen ja luettaminen muilla.
Sopivaa tyyliä kehittämässä
Kolmanteen ryhmään kuului lähes puolet kaikista novelleista. Näissä novelleissa kirjoittamisen perustekniikka (sidosteisuus, kieli ja asettelu) oli keskimäärin hyvin hallussa, ongelmia oli enemmänkin kerronnan tekniikoissa. Novellin rakenne oli paremmin hallussa kuin edellisen ryhmän novelleissa.
Tärkein parannusehdotus tämän ryhmän novelleihin on tiivistäminen. Novellin voi kirjoittaa erilaisilla tyyleillä, mutta yleensä novelliin eivät kuulu runsaat sivujuonet tai rönsyilevä kuvailu. Parhaimmillaan novelli on niukkasanaista ja pysyy asiassa alusta loppuun. Tiiviyden vuoksi novelliin mahtuu vain yksi tai korkeintaan kaksi näkökulmaa.
Näkökulmanvaihdosten tulee olla perusteltuja ja selkeitä, eikä niitä saa sijoittaa kesken kappaleen tai lauseen. Lukijan pitää pystyä ymmärtämään, kenen tarinaa novellissa seurataan.
Tänä vuonna kilpailuun tuli tavallista enemmän humoristisia novelleja. Useimmat niistä kuitenkin karsiutuivat jatkosijoilta, sillä huumori on taitolaji ja vaatii herkkyyttä. Toisaalta huumori myös jakaa erityisen paljon lukijoiden (ja esiraatilaisten) mielipiteitä. Kopioitua humoristista tyyliä ja itsetarkoituksellista naurattamista kannattaa välttää. Oma teksti kannattaakin luetuttaa muilla, jotta näkee, keitä tai moniako se naurattaa. Monissa onnistuneissa humoristisissa teksteissä tyyli kantoi yhtenäisenä läpi koko tekstin.
Viimeistelyä vaille
Neljäs ryhmä eli Bubbling Under-novellit pääsivät esiraadilta tuomaristolle, mutta eivät kärkikymppiin. Näissä novelleissa ongelmia oli suhteellisen vähän ja ne olivat pieniä.
Tällä tasolla kannattaa erityisti kiinnittää huomiota novellin aloitukseen ja lopetukseen. Niiden on oltava napakoita. Turhat alkuselitykset ja loppujäähdyttelyt voi jättää pois, kun kirjoittaa toista versiota. Novellin tulisi olla kuin ryöstäjän pimeässä puistossa: tarttua lukijaan heti tiukasti, käydä läpi tarinan taskut tehokkaasti ja paeta paikalta salamannopeasti. Ei selityksiä.
Kohti kokonaisuutta
Viides ryhmä sisältää kilpailun parhaimmiston eli kärkikymmenikön. Näissä novelleissa erottui yleisesti ottaen hyvin kirjoittajan oma ääni. Kielelliset keinot tukivat tarinaa ja sen tunnelmaa. Novellit olivat siis vahvoja kokonaisuuksia. Parannettavaakin löytyi. Suurimpana ongelmana nousi esiin sekavuus, joka syntyi vihjeettömyydestä ja vaikeatajuisuudesta. Esilukijoiden kommentit auttavat arvioimaan, milloin teksti on liian vaikeatajuinen ja milloin haasteellinen, sillä näiden välinen raja on häilyvä.
Hyvä novelli viimeistellään hyvällä nimellä. Nimi ei saisi olla liian mitäänsanomaton, mutta ei myöskään liian outo. Nimi toimii avaimena teemaan, mutta se ei saa paljastaa liikaa. Se myös johdattaa novellin tunnelmaan. Parhaimmillaan nimi antaa novellille uuden merkityksen ja auttaa sen tulkinnassa.
Monet tekstit olivat ajankohtaisia ja kantaaottavia, minkä voi nähdä ilahduttavana nousevana trendinä suomalaisessa spefissä. Erityisen ilahduttavaa oli novelleissa näkyvä kirjoittamisen halu ja ideoiden runsaus. Siitä kertoo jo runsas osanotto kilpailuun. Osallistuminen kertoo myös siitä, että kirjoittajat haluavat saada teksteistään palautetta ja haluavat saada niille lukijoita.
Koska Nova-kilpailu järjestetään vain kerran vuodessa, kannattaa palautteen toivossa osallistua kirjoittamiskursseille, kirjoittajarinkeihin tai vain luetuttaa tekstejään mahdollisimman monilla. Ja aina kannattaa kirjoittaa lisää, sillä kirjoittamaan oppii kirjoittamalla.