Voitto Rauni Lintulalle

Valtakunnallisen Nova 2008 -novellikilpailun tulokset julkistettiin Finncon 2008 -tapahtumassa Tampereella perjantaina 25.7. Ensimmäinen palkinto jaettiin Rauni Lintulan novellille ”Marva” (200 €). Toiseksi tuli Marketta Niemelä novellillaan ”Västäräkki” (100 €) ja kolmanneksi Juha Huhtakallio novellillaan ”Nukkekoti” (50 €).

Tänä vuonna yhdeksättä kertaa järjestettyyn kilpailuun osallistui noin sata kirjoittajaa yhteensä 127 novellilla. Mukana oli sekä aloittelevia että kokeneempia kirjoittajia eri puolilta Suomea. Esiraati, johon kuuluivat Anna Ohinmaa, Leila Paananen ja Katimaria Mustajärvi, arvosteli kaikki novellit ja valitsi niistä finaaliin 25 parasta, joista tuomaristo valitsi kymmenen kärjen. Tuomareina toimivat professori Liisa Rantalaiho, kirjailija Jukka Laajarinne, kirjailija Miina Supinen, Katja Salminen ja Tytti Korhonen.

Raadin mukaan novellien taso oli selvästi parempi kuin viime vuonna, esimerkiksi kielelliset ongelmat olivat lievempiä. Suosittuja teemoja olivat lentäminen ja siipien saaminen tai menettäminen. Rakkaustarinat ja avaruuden ja avaruusmatkojen runollinen yksinäisyys kiehtovat kirjoittajia vuodesta toiseen. Tänä vuonna suosittuja teemoja olivat myös uskonnollisuus ja tuonpuoleinen.

Perinteistä scifiä oli novellien joukossa vähän, sen sijaan arjen outoutta yleensä kuvaavat tyylilajit olivat kirjoittajien suosiossa.

Nova on palautteellinen science fiction- ja fantasianovellien kirjoituskilpailu, jonka tarkoituksena on sekä kannustaa kirjoittamaan että kouluttaa kirjoittajia. Kaikki osallistujat saavat yleispalautteen ja 25:n kärki henkilökohtaisen palautteen. Kilpailun järjestivät Suomen Tieteiskirjoittajat ry ja Turun Science Fiction Seura ry, ja sitä on tukenut Jomater oy.

Tulokset

1. Rauni Lintula: Marva (200 €)
2. Marketta Niemelä: Västäräkki (100 €)
3. Juha Huhtakallio: Nukkekoti (50 €)
4. Anna Malinen: Veistäjä (40 €)
5. Klaus Maunuksela: Kalpeat vieraat (40 €)
6. Tarja Sipiläinen: Onnen muruja (40 €)
7. Heikki Nevala: Tunteentekijä (40 €)
8. Hanna Pyrrö: Kuolonkieltäjä (40 €)
9. Jani Oksanen: Avir Kasir (40 €)
10. Laura Ahlstedt: Liisa (40 €)

NOVA 2008 -kirjoituskilpailun yleispalaute

Tämän vuoden Nova-kirjoituskilpailuun tulleiden novellien yleinen taso oli selvästi parempi kuin viime vuonna. Kielellisistä ongelmista kärsi vain jokunen novelli, ja nämäkin ongelmat olivat suhteellisen lieviä.

Suosittuja teemoja tänä vuonna olivat muun muassa siipien saaminen tai menettäminen sekä lentäminen. Myös onnettomasti päättyvät rakkaustarinat ja avaruusmatkojen runollinen yksinäisyys kiehtoivat kirjoittajia jokavuotiseen tapaan. Perinteisen science fictionin ja fantasian rinnalle nousivat arjen outoudesta kertovat novellit, mutta myös jumalat, kuoleman jälkeinen elämä, sadut ja kauhu olivat vahvasti edustettuina.

Parantuneen tason vuoksi kilpailu oli tänä vuonna aiempaa kovempaa, joten myös useissa kärkikymmenikön ulkopuolelle jääneissä teksteissä oli selvää potentiaalia ja niistä löytyi hyviä, ellei suorastaan loistavia ideoita. Mielikuvituksen lento jaksaa aina ilahduttaa ja esiraati toivookin, että kirjoittajat jatkavat aloittamallaan tiellä. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla!

Kuten aiempinakin vuosina esiraati joutui nytkin karsimaan muutamia tekstejä sääntörikkomusten vuoksi ja kehottaa kirjoittajia lukemaan säännöt huolella. Tänä vuonna joukossa oli kokonaista kolme novellikuorta, jotka oli varustettu riittämättömillä postimerkeillä. Tällä kertaa novellit lunastettiin postista, mutta sääntöihin lisätään pykälä siitä, että vastaisuudessa lähettäjän tulee itse huolehtia siitä että kirjekuoreen tulee oikea postimaksu.

Aiheiden lailla myös erilaisilla ongelmilla on taipumus painottua eri tavoin eri vuosina. Tänä vuonna saapuneiden novellien joukossa oli suhteellisen paljon tekstejä, joista joko ei löytynyt lainkaan science fiction- tai fantasiaelementtejä tai joissa ”spefikerros” oli hyvin ohut.

Tuttuun tapaan alle on koostettu lista tämän vuoden yleisistä kompastuskivistä. Kuten monesti aiemmin, listassa on nytkin päällekkäisyyttä edellisten vuosien yleispalautteiden kanssa, koska monet mainituista seikoista tuntuvat tyypillisesti vaivaavan uusia kirjoittajia. Ensi vuoden kisaan osallistumista kaavailevien kannattaakin silmäillä myös aiempien vuosien yleispalautteita, jotka ovat luettavissa Novan www-sivuilla.

Kilpailun järjestäjät haluavat kiittää kaikkia yhdeksänteen Novaan osallistuneita. Tervetuloa mukaan jälleen ensi vuonna!

Kliseet

Aihetta valitessaan uusi kirjoittaja kuvittelee usein keksineensä jotain ensimmäistä kertaa ja rakentaa tarinansa sen varaan. Todellisuudessa samaa koukkua on voitu käyttää jo lukemattomissa tarinoissa aiemmin. Tällöin puhutaan ”pyörän keksimisestä uudelleen”. Vaarallisimmillaan kliseet ovatkin silloin, kun kirjoittaja itse ei tajua niitä sellaisiksi.

Kuluneita aiheita ovat esimerkiksi kuolemanjälkeinen odotustila, androidin tai vampyyrin sekä ihmisen välinen rakkaustarina, robotit, tietokoneet tai hirviöt nousemassa luojaansa tai isäntäänsä vastaan, maapalloa kohtaava tuho, kohtaamiset muukalaisten kanssa, ajassa matkustaminen, ihmissudet, vampyyrit ja muut mytologiset olennot, jalot tai langenneet haltiat, synkkää salaisuutta kantavat kostajat ja niin edelleen.

Miten sitten pystyy välttämään kliseen tai mistä sellaisen tunnistaa? Kannattaa lukea paljon alan kirjallisuutta, tutustua netistä löytyviin kliseeluetteloihin ja muistaa, että elokuvista tai tv-sarjoista lainaaminen on varmin tapa mennä metsään.

Ei kuitenkaan kannata lannistua. Mikään ei estä kirjoittamasta kliseistä, mutta silloin aiheeseen on keksittävä tuore näkökulma. Teemaa on osattava syventää ennennäkemättömään suuntaan esimerkiksi tyylilajia vaihtamalla. Mikä olisi kaikkein epätodennäköisin näkökulma tai miljöö käsitellä ideaa? Hyvä keino on myös yhdistää kaksi aivan erilaista asiaa tai ideaa ja kokeilla, syntyisikö niiden avulla uusi näkökulma vanhaan aiheeseen. Kliseen poikkeavaa käyttöä voi hyödyntää lukijan huijaamiseen ja tarinan tekemiseen yllätykselliseksi.

Sf/f-elementin rooli

Tänä vuonna mukana oli tavanomaista enemmän tekstejä, joiden sf/f-aines oli olematon, ohut tai päälle liimatun oloinen. Mukana oli useita tarinoita, joiden tapahtumat saattoivat selittyä pelkästään sillä, että päähenkilöllä on aistiharhoja.

Hyvä muistisääntö on tämä: jos novellisi sf/f-elementin voisi poistaa, ja lopputulos olisi silti ihan hyvä, jokin on pielessä. Spefielementin pitäisi siis liittyä novellin juoneen tai ideaan tai maailmaan niin oleellisesti, ettei sitä voisi mitenkään poistaa.

Seuraavassa listassa on muutamia esimerkkejä tämänvuotisista hudeista tai melkein-hudeista.

• Nainen näkee unta, jossa hän vaeltaa tuntemattomassa kaupungissa. Sitten hän herää.
• Afrikkalainen mies tulee Suomeen ja harrastaa ihmissyöntiä.
• Nuori nainen huumataan ulkomaalaisessa ravintolassa, ja huumaajat juovat maljoja.
• Matala saari uhkaa jäädä tulvivan meren alle, joten sen asukkaat halutaan evakuoida.
• Henkisesti epävakaa nainen hylkää pienen lapsensa kadulle ja näkee poliisisellissä harhoja.
• Joku leikkelee paperitähtiä ja liimailee niitä seiniin torjuakseen jotakin pahaa.
• Lapsensa menettänyt äiti kuulee tämän puhetta tekemästään veistoksesta.
• Lapsensa menettänyt isä on nähnyt enkelin.
• Aktivistiopiskelija vangitaan terroristina, ja kuulustelija paljastuu hänen ystäväkseen, joka olikin valtaapitävien kätyri.

Selittely

Lukija pitäisi pystyä johdattamaan luontevasti tarinan maailmaan. Etenkin scifissä ero puhki selitetyn ja käsittämättömän välillä on hiuksenhieno, ja keskitietä on vaikea kokeneenkin kirjoittajan löytää. Mieti, paljonko lukija ylipäätään tarvitsee selittelyä. Luota hänen havaintokykyynsä ja vältä ”infodumppeja”.

Infodumppia ei ole hyvä myöskään piilottaa dialogiin, jolloin kirjoittaja laittaa hahmonsa kertomaan toisilleen asioita, jotka ovat heille itsestäänselvyyksiä. Tämä on sama kuin kaksi suomalaista alkaisi kaupassa luennoida toisilleen siitä kuinka Suomessa siirryttiin käyttämään euroja markkojen tilalla vuonna 2002. ”Näytä, älä selitä” on edelleen mainio neuvo kaikille kirjoittajille.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että lukija tarvitsee edes hiukan tietoja siitä, missä mennään. Hän nimittäin vain ärsyyntyy, jos ei lainkaan tajua, mistä on kyse. Hyvä tapa on ottaa mukaan jokin ulkopuolinen henkilöhahmo, joka tutustuessaan uuteen paikkaan johdattaa lukijan sisälle maailmaan. Tästä hyvä esimerkki ovat esimerkiksi Tolkienin hobitit, jotka turvallisesta Konnusta lähtiessään joutuvat suureen, vieraaseen maailmaan, johon lukija tutustuu yhtä jalkaa heidän kanssaan.

Juonenkuljetus

Koska novelli on lyhyt tarinamuoto, kerronta kannattaa ehdottomasti aloittaa siitä, mistä tapahtumatkin alkavat. Tänä vuonna loppukilpailussakin oli mukana monia novelleja, jotka alkoivat sillä, että päähenkilö kertoi lukijalle nimensä, ikänsä, ammattinsa ja taustansa. Tätä tulisi yleensä välttää ja sen sijaan antaa lukijan tehdä nämä havainnot itse.

Novelli ei siis tarvitse pohjustuksia, vaan asiaan kannattaa mennä heti, mahdollisesti jopa keskeltä tapahtumaa. Lukija on saatava kiinnostumaan novellista heti ensimmäisessä kappaleessa. Jos haluat kertoa, mitä on tapahtunut aiemmin, lyhyet takaumat ja muistelut tekstin keskellä ovat hyvä keino siihen. Kun novelli on valmis, kannattaa tarkistaa, onko mahdollista poistaa ensimmäinen kappale kokonaan; monesti se sisältää turhaa viivyttelyä.

Ennen kirjoittamaan ryhtymistä kirjoittajalla pitäisi olla pääpiirteissään selvillä, miten tarina loppuu. Jos kirjoittaja ei tiedä, minne hänen tarinansa on menossa, lopputulos on usein sekava. Tämä näkyy usein myös hätäisenä lopetuksena, kun tarinan langat on täytynyt saada solmittua nopeasti umpeen. Myös henkilöhahmojen ja maailman suunnittelu pitäisi hoitaa ennen kirjoittamisen aloittamista.

Mieti tarinasi uskottavuutta ja loogisuutta; onko jokin juonenkäänne uskottava lukijankin mielestä, vai onko se mukana vain, jotta kirjoittaja saisi kuljetettua päähenkilöään haluamaansa suuntaan ja kohti loppukliimaksia? Juonenkäänteiden pitäisi myös sopia loogisesti novellin maailmaan. Traagiset lopetukset ovat niin ikään klisee ja kirjoittajan tulisi olla niiden kanssa varovainen.

Novellissa tiiviys on etu. Kuvittele juoni kaarena tai polkuna paikasta A paikkaan B. Sen pitää olla selkeä, sillä sivupolut eivät kuulu novelliin. Jos kuitenkin haluat kuljettaa kahta eri juonta samassa tarinassa, ne on tuotava lopussa yhteen, tai ainakin niiden välisen suhteen on selvittävä. Saman voisi sanoa myös katkelmanovelleista: ne tuottavat esiraadille päänvaivaa joka vuosi, koska katkelmat tuntuvat usein täysin irrallisilta eivätkä tunnu liittyvän mitenkään toisiinsa.

Joidenkin Novaan lähetettyjen novellien kohdalla tuntuu myös siltä, että kirjoittaja on ymmärtänyt sf/f:n olevan synonyymi psykedeelisyydelle tai surrealismille. Tämä näkyy myös aiemmin esitellystä ”hutilistasta”. Se, että novelli edustaa sci-fi- tai fantasiagenreä, ei tarkoita vapautta logiikasta.

Novellin luonteeseen kuuluu, että siinä on jonkinlainen ristiriita ja käänne. Jos mikään ei ole toisin tarinan loppuessa, ei kyseessä ole novelli. Lopetus onkin vaativa taiteenlaji ja muodostuu usein kirjoittajalle kompastuskiveksi. Lopetukseen olisi saatava tarinan päättävä kliimaksi tai ratkaisu novellin ristiriitaan. Sen on suljettava novellin tapahtumat jollain tavalla ja vastattava tarinan herättämiin kysymyksiin. Vaikka kaikkea ei tarvitsekaan selittää puhki, jonkinlainen sanotun ja merkityksen eheys novellista pitäisi löytyä.

Henkilöt ja niiden nimet

Novelli on suppea tarinamuoto ja sen henkilögalleria on syytä pitää mahdollisimman pienenä. Jokaisen hahmon pitäisi tuntua oikealta, elävältä ihmiseltä eikä yksiulotteiselta pahvinukelta. Lukijaa eivät kiinnosta nimettömien ja ominaisuudettomien hahmojen edesottamukset.

Monesti etenkin fantasiatarinoissa törmää siihen, että kirjoittaja olettaa pelkän ammattinimikkeen, kuten vaikkapa ”velho” riittävän hahmon kuvaukseksi. Mieti omia tuttaviasi tai vanhempiasi. Saisiko näiden persoonasta riittävän kuvan pelkän ammatin mainitsemalla? Kirjoittajan täytyy tuntea henkilönsä ja näiden elämäkerta pääpiirteissään, vaikka sitä ei kannatakaan selostaa tekstissä. Mieti myös hahmojen motiivien uskottavuutta.

Tänä vuonna useassa novellissa oli jätetty päähenkilöt nimeämättä, jolloin lukija joutui koko ajan arvailemaan kuka tämä ”hän” on ja onko hän sama ”hän” josta kerrottiin aiemmin. Jos henkilöiden nimeäminen tuottaa vaikeuksia, kannattaa hyödyntää nettiä, josta löytyy lukemattomia nimistösivuja ja nimigeneraattoreita. Jos olet epävarma nimen sukupuolesta, tarkista se.

Sf/f-novellit vaativat usein sitä, että kirjoittaja kehittää uusia termejä ja nimityksiä. Niiden kanssa saa myös olla tarkkana ja ottaa oma mielikuvitus avuksi. Myös internetistä löytyviä sanageneraattoreita voi käyttää hyödyksi nimien ja nimitysten laatimisessa.

Otsikointi

Novellin nimeäminen on osa kirjoittajan ammattitaitoa. Se on kuitenkin taitolaji ja tuottaa joskus kirjoittajille vaikeuksia. Pahimmillaan huono nimi saattaa vaikuttaa negatiivisesti lukukokemukseen, antaa vääriä lähtöoletuksia tai paljastaa loppuratkaisun. Novellin nimissä tulisi välttää liiallista geneerisyyttä, mutta toisaalta liian taiteelliset ja monimutkaiset nimet saattavat lukijasta vaikuttaa turhalta diivailulta. Päähenkilön nimi on harvemmin hyvä tapa nimetä tarina.

Tänä vuonna useampi novelli tuntui nimetyn selvästi asian vierestä. Jos novellin nimi on esimerkiksi ”Koiranmuotoinen kanto” ja kyseinen kanto mainitaan vain yhdessä lauseessa päähenkilön kulkiessa sen ohi, novellin nimi ei vastaa sisältöä. Eräs tapa nimetä novelli on etsiä tekstistä novellin henkeä hyvin edustava, kirjallisesti tyylikäs lause, joka kuitenkaan ei paljasta liikaa novellin sisällöstä.

Kieli- ja tyyliseikat

Se, kenen näkökulmasta novelli kerrotaan, on tärkeää. Älä vaihda näkökulmaa kesken novellin, vaikka mielesi tekisikin, vaan valitussa näkökulmassa on hyvä pitäytyä. Älä vaihda perustelematta novellin kertojanääntä kesken kaiken minä-kertojasta kolmanteen persoonaan tai päinvastoin. Jos näkökulma poukkoilee jatkuvasti henkilöstä toiseen ja takaisin, lopputulos on hyvin sekava.

Parasta olisikin pitäytyä yhdessä tai korkeintaan parissa henkilössä, joiden näkökulmasta asioita tarkastellaan. Jos mukana on näkökulmanvaihdoksia, ei niitä kuitenkaan saisi sijoittaa kesken kohtauksen, saati kappaleen tai lauseen. Lukijan pitää pystyä ymmärtämään, kenen tarinaa novellissa lopulta seurataan.

Jos sijoitat novellisi myyttiseen menneisyyteen tai fantasiamaailmaan, ole varuillasi ettei tekstiin lipsahda termejä ja sanoja, jotka viittaavat oikeisiin historiallisiin paikkoihin. Mieti myös, millä tavalla henkilöt puhuvat kyseisessä maailmassa. Kreikkalais- tai latinalaisperäiset sivistyssanat fantasiamaailmassa elävän hahmon suussa luovat helposti epäuskottavan vaikutelman. Kielellä voi myös leikkiä, ei kuitenkaan niin, että tarinasta tulee liian vaikeaselkoinen.

Kiinnitä huomiota myös oikeakielisyyteen; kielivirheet ärsyttävät lukijaa ja ohjaavat hänen huomionsa pois itse asiasta. Muistathan myös, että pilkkusäännöt ovat suomen kielessä erilaiset kuin esimerkiksi englannissa. Tämä voi tuntua merkityksettömältä pikkuseikalta, mutta oikeaoppinen pilkutus rytmittää lauseita ja ohjaa lukijaa, mikä edistää tekstin luettavuutta ja sujuvuutta.

Tänä vuonna yleisempiä virheitä pilkkuvirheiden lisäksi oli relatiivisanan valinta. Suomen kielessä on yksinkertaiset, puhekielestä poikkeavat säännöt sille, koska valitaan ”joka” ja koska ”mikä”.

Viimeistely

Novellia ei kannata kirjoittaa parissa päivässä ennen deadlinea, sillä se näkyy heti tarinan laadussa. Ensimmäiset versiot erottuvat kisassa joukosta ja putoavat helposti jatkosta. Novelli olisi hyvä kirjoittaa ajoissa, mielellään kuukausi tai pari ennen viimeistä postittamispäivää, jotta sitä ehtii hioa ja lukea moneen kertaan eri näkökulmista. Korjaa kirjoitusvirheet, sillä niiden jääminen tekstiin antaa kuvan huolimattomasta kirjoittajasta.

Tänäkin vuonna Novassa oli valitettavasti mukana useita tarinoita, joista yksikään esiraatilainen ei pystynyt saamaan edes kovalla yrittämisellä selkoa: mistä on kyse, mitä tapahtuu ja keille tapahtuu? Jokaisen novellin juoni on kirjoittajan mielessä varmasti kristallinkirkas, mutta tapahtumien pitäisi avautua lukijoillekin.

Ennen lähettämistä novelli kannattaakin antaa yhden tai mielellään useamman koelukijan kommentoitavaksi. He auttavat löytämään sekä hämärät kohdat että liialliset selittelyt, ja antavat arvokasta palautetta. Palautteeseen ja parannusehdotuksiin kannattaa suhtautua avoimin mielin ja olla realisti. Jos koelukijasi eivät ymmärrä tekstiäsi, eivät niin tee todennäköisesti muutkaan.

Viimeistely tarkoittaa novellin kohdalla usein myös tiivistämistä. Novaan lähetetyissä novelleissa on usein tyhjäkäyntiä etenkin alkupuolella. Muista, että novellissa kaiken pitäisi viedä tarinaa eteenpäin. Kun olet saanut tekstisi valmiiksi ja tiedät miten tarina loppuu, mieti mikä on juonen kannalta oleellista, mikä pelkkää tyhjäkäyntiä. Dialogiin eksyy helposti jahkailua ja selittelyä, ja sitäkin kannattaa mahdollisuuksien mukaan tiivistää.