Voitto Johanna Nordlingille

Nova 2005 novellikilpailun tulokset julkistettiin Turun Kulttuurikeskuksessa Brinkkalassa lauantaina 17.9. Kilpailun voittajaksi selvisi toijalalainen Johanna Nordling novellillaan Hukkuneet äänet. Toiseksi tuli helsinkiläinen Paula Susitaival novellillaan Toimikas ja kolmanneksi oululainen Kari Tossavainen novellillaan Myria.

Kymmenen kärjen valitseminen oli tänä vuonna tiukka kamppailu, eikä tuomariston tehtävä ollut helppo. Kahdenkymmenenviiden finalistin joukkoon oli seuloutunut vauhdikkaita ja taitavasti kirjoitettuja tekstejä. Kymmenen kärkeen valikoitui lopulta novelleja, joissa on omaperäisiä ideoita, taidokasta kielenkäyttöä ja oivaltavia välähdyksiä toisista todellisuuksista.

Tänä vuonna kuudetta kertaa järjestettyyn kilpailuun osallistui reilut 88 kirjoittajaa yhteensä 124:lla novellilla. Mukana oli sekä aloittelevia että kokeneempia kirjoittajia eri puolilta Suomea.

Esiraati, johon kuuluivat Tytti Korhonen, Anne Leinonen ja Mari Saario, arvosteli kaikki novellit ja valitsi niistä finaaliin 25 parasta, joista tuomaristo valitsi kymmenen kärjen. Tuomareina toimivat Pasi Karppanen, Jenny Kangasvuo, Juha-Pekka Koskinen, Anne Leinonen ja Sari Peltoniemi.

Tämän vuoden kisan suositumpia novellin puitteita oli näennäisesti arkirealistiseen ympäristöön sijoitettu tarina, jossa sitten todellisuus nyrjähtää. Saduista ja muista tarinoista oli ammennettu inspiraatiota. Tarinoita oli sijoitettu rohkeasti myös avaruuteen, vieraille planeetoille sekä tulevaisuuden maapallolle. High-fantasya eli kokonaan omaan fantastiseen todellisuuteensa sijoittuvia tarinoita oli tänä vuonna mukana yllättävän vähän, samoin kauhutarinoita.

Tulokset

1. Johanna Nordling: Hukkuneet äänet
2. Paula Susitaival: Toimikas
3. Kari Tossavainen: Myria
4. Maarit Heikkinen: Kauneus on riittävä syy
5. Marika Riikonen: Höynä ja kärtty
6. Hannele Hakala: Repaleisia perhosia
7. Tiina Männistö: Ensimmäinen tapaamani noita
8. Saara Henriksson: Värit III: Paperilohikäärme
9. Anne Alasirniö: Ilmassa linnut, maan armoilla ihmiset
10. Heikki Nevala: Orson Shaneyn kasvot

Järjestävät seurat haluavat kiittää kaikkia osallistujia, esiraatilaisia sekä tuomaristoa. Ensi vuonna uudelleen!

Voittajien luonnehdinnat

1. Hukkuneet äänet

Hukkuneet äänet on monitasoinen novelli, jossa spekulatiivinen elementti on vahvasti ja uskottavasti läsnä. Novellissa kuvataan kahden kertojan – nuoren tytön ja aikuisen naisen – kautta seksuaalisuutta ja intohimon äärilaitoja.

Novellin kieli on omaperäistä ja tehokasta; kokonaisuus on ehyt ja harkitun tuntuinen. Kirjoittaja on erityisen taitava luomaan mieleenpainuvia kuvia ja hetkiä. Hukkuneet äänet on julma ja samalla hyvin koskettava tarina, joka vaatii lukijalta paneutumista niin kuin hyvän novellin kuuluu.

2. Toimikas

Nainen kutoo tulevalle puolisolleen toimikasta. Novellin maailma on oudon viisto, osin futuristinen, osin vanhahtava. Tunnelmallinen, liikoja selittelemätön novelli, jossa tyyli ja tarina tukevat toisiaan, ja jossa on riittävästi aukkoja, jotta lukijan mielikuvitus lähtee lentoon.

3. Myria

Kafkamainen, ajallisesti tiukasti rajattu kuvaus virkamiehen lomapäivästä. Tässä oudossa maailmassa, jossa myös hyönteiset ovat saavuttaneet tasa-arvoisen vähemmistöaseman ihmisten kanssa, lomapäivä vaikuttaa enemmänkin pakolliselta piinalta kuin rentouttavalta lepohetkeltä. Tarinan vahvoja puolia on letkeä idea, tunnelma ja luodun maailman ehjä kuvaus. Lukija pääsee päivämatkalle toiseen todellisuuteen tai kenties tulevaisuuteen tarkkailemaan ilmiöitä, jotka eivät välttämättä ole kovinkaan vieraita.

4. Kauneus on riittävä syy

Sadunomainen tarina jossain toisessa todellisuudessa elävästä tytöstä, joka kuudennentoista syntymäpäivänsä kunniaksi pääsee kurkistamaan kasvatti-isoäitinsä salaperäiseen ullakkohuoneeseen. Herkkä tarina, jossa lapsen ihmeitä täynnä oleva maailma levittäytyy lukijan eteen fantastisena kudelmana. Rytmillisesti vaihteleva, raikas ja vetoava.

5. Höynä ja kärtty

Nokkela Hannu ja Kerttu mukaelma, jossa voi halutessaan nähdä Suden morsiamen tyyppisiä myyttisiä ulottuvuuksia.

6. Repaleisia perhosia

Joukko sotilaita on sissitehtävissä vieraalla planeetalla. Seikkailutarina, jossa kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää. Novellin kieli on rikasta ja mukaansatempaavaa ja tukee hyvin eksoottista maailmankuvausta.

7. Ensimmäinen tapaamani noita

Humoristinen kuvaus noitaan tutustuvasti nuoresta naisesta. Realismia ja fantasiaa yhdistelevä novelli, joka ei kaihda arkojakaan aiheita.

8. Värit III: Paperilohikäärme

Tiivis ja kielellisesti taitava novelli paperikaupassa työskentelevästä nuoresta naisesta ja jonka elämään itämainen kirjoitusmerkki tuo yllättävän vieraan. Toden ja fantasian saumattomasti yhteen nivova tarina merkityksistä ja valinnoista.

9. Ilmassa linnut, maan armoilla ihmiset

Suomalaiskansallista perintöä hyödyntävä kummitustarina, jossa tytön, korpin ja suolla oleva ruumiin kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Novellissa on tavoitettu sodanjälkeisen Suomen maaseudun tunnelma uskottavasti.

10. Orson Shaneyn kasvot

Stephen Kingin hengessä kirjoitettu novelli pojasta, joka haluaa selvittää kasvojaan peittelevän miehen salaisuuden. Tarina tasapainoilee realismin ja spekulatiivisen välimaastossa ja jättää lopullisen tulkinnan lukijalle.

NOVA 2005 -kirjoituskilpailun yleispalaute

Nova 2005 -esiraati: Tytti Korhonen, Anne Leinonen ja Mari Saario

Nova-kirjoituskilpailuun tuli yhteensä 124 novellia, joista 8 hylättiin, 6 moninaisten muotovirheiden vuoksi (ei ollut kopioita mukana, liian pitkiä, liian monta muuta ulkomuotovirhettä samassa novellissa) ja 2 sisällön vuoksi. Sisällön vuoksi hylätyistä yksi katsottiin fanifiktioksi ja toinen ei sisältänyt minkäänlaisia spekulatiivisia elementtejä.

Esiraadissa olivat Tytti Korhonen, Anne Leinonen ja Mari Saario. Esiraati seuloi 25 novellia varsinaisen tuomariston ruodittavaksi. Kaikki esiraatilaiset lukivat kaikki novellit, joten jatkoon päässeet ovat läpäisseet tiukan seulan. Aivan 25:n tuntumassa oli vielä kymmenkunta novellia, joista saisi työstämällä julkaisukelpoisia.

Varsinaisessa tuomaristossa olivat Jenny Kangasvuo, Pasi Karppanen, Juha-Pekka Koskinen, Anne Leinonen ja Sari Peltoniemi. Tuomaristo luki finalistinovellit useaan kertaan läpi ja keskusteli vilkkaasti novelleista. Lopullinen kymmenen tuloslista muodostui monipuoliseksi niin sisältöjen kuin tekstien pituuksien suhteen. Tuomaristo kiinnitti erityisesti huomiota tekstien omaperäisyyteen, idean tuoreuteen, kaunokirjalliseen ulosantiin sekä rakenteeseen. Lisätietoja: Kirsi Saaros <aryepalpatine(ättä)hotmail(piste)com>

Yleistä luonnehdintaa sadosta

Kirjoittajat olivat oivaltaneet, että spekulatiivinen novelli voi sijoittua minne tahansa, niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkin, maapallolle tai kokonaan omaan maailmaansa. Tämän vuoden kisan suositumpia novellin puitteita olivat näennäisesti arkirealistiseen ympäristöön sijoitetut tarinat, joissa sitten todellisuus nyrjähtää. Laihduttaminen voi saada yllättäviä piirteitä, palapelin rakentaminen voi olla erityinen seikkailu tai taulun maalaaminen tavallisesta poikkeavaa touhua. Parissa novellissa alienit olivat soluttautuneet ihmisten joukkoon, tietämättään tai tietoisesti, ja elivät ihmiselon ihanuutta ja kurjuutta.

Tarinoita oli sijoitettu rohkeasti myös avaruuteen, vieraille planeetoille sekä tulevaisuuden maapallolle. Teksteissä päästiin seuraamaan palkkasoturin arkea vihamielisissä olosuhteissa, salakuljettajan mutkikkaaksi kehkeytyvää keikkaa avaruusasemalla ja ihmisten konflikteja avaruudessa. High-fantasya eli kokonaan omaan fantastiseen todellisuuteensa sijoittuvia tarinoita oli yllättävän vähän. Roolipelien vaikutusta oli havaittavissa siinä, että monissa fantasiatarinoissa oli lukuisia henkilöhahmoja ja joidenkin tarinoiden juoni oli ohut — tekstissä ei välttämättä tapahtunut mitään erityistä, vaan kyseessä oli enemmän taustaselvitys, tunnelmakuvaus. tai pätkä romaanista.

Varsinaista kauhua oli vähän, mutta usein kauhutarinat olivat pitkälle mietittyjä ja sijoittuivat spesiaaliin miljööseen, kuten merirosvoaikaan tai taidokkaasti rakennettuun kyläyhteisöön. Pahimmillaan kauhutarinoissa oli tahatonta komiikkaa tai juoni ei kestänyt kasassa kunnon kauhun tunteen luomiseksi. Kauhuun läheisesti liittyviä kummitustarinoita oli myös useita, kuolleet eivät saaneet haudoissaan lepoa ja usein päähenkilö joutui tavalla tai toisella rauhoittamaan vainajan. Kummitus saattoi itsekin olla äänessä. Valitettavan usein näissä kummitusjutuissa kirjoittajat olivat sortuneet käyttämään jo monta kertaa nähtyjä ratkaisuja. Toinen melko loppuun kaluttu aihe oli vampyyreihin liittyvät tarinat: vampyyreihin oli kytketty mm. murhan selvittely ja insestitarina. Itse vampyyrien olemuksesta ei kuitenkaan oltu saatu irti mitään uutta.

Vaihtoehtoishistoriaa oli mukana yllättävän vähän, ehkä siksi, että niiden kirjoittaminen vaatii tarkkaa taustatyötä. Mieleenpainuvimmassa tämän sortin tekstissä oli menossa vuosi 1935, ja Grand Prixissa ajettiin avaruusaluksilla kuun ympäri.

Myös saduista ja muista kirjallisista lähteistä ammennettiin inspiraatiota: oli uudelleen tulkintoja saduista sekä viitteitä kirjojen hahmoihin. Kun tulkinta ja käsittelytapa on oma ja lainatut hahmot eivät ole enää tekijänoikeudella suojattuja, niin näin on sallittua tehdä. Tekijänoikeus raukeaa 70-vuotta kirjailijan kuolemasta, kansantarinat ja sadut ovat siis vapaata riistaa.

Muuhun kuin anglosaksiseen miljööseen sijoitetut novellit erottuivat joukosta edukseen. Arabikulttuuriin sijoitetut tarinat tapahtuivat menneisyyden kaltaisissa olosuhteissa (vaikka olisivat sijoittuneet tulevaisuuteen), kun taas Japani houkutteli sijoittamaan tarinan tulevaisuuteen. Myös suomalainen miljöö oli vahvana esillä: näkit, levottomat sielut tai yksinkertaisesti hyvin kuvattu nykyhetki viehättivät. Mielenkiintoista oli myös sekin, että jos fantasiatarinassa joku pakeni jonnekin, tuo joku oli yleensä tyttö, ja hän on joko joutumassa vastentahtoiseksi morsioksi tai sitten oli muuten vain prinsessa karkuteillä. Jos tarinoissa oli jollekulle kehittymässä noidan kykyjä, niin poikkeuksetta tuo henkilö oli naispuolinen.

Ehkä yksi merkittävä tänä vuonna esille noussut piirre oli erilaisten dekkari- tai jännitystarinoiden nousu. Useassa novellissa ratkaistiin murhaa: joskus supisuomalaisessa realistisessa miljöössä tai oudolla palmuja kasvavalla planeetalla, milloin murhaajaksi epäiltiin vampyyriä tai kollegaa. Tällaisia eri tyylilajeja yhdisteleviä novelleja oli ilo lukea silloin kun lopputuote oli ehyt ja uusia ajatuksia herättävä.

Väkivalta ja murhat ovat ihmistä kiehtova tarinan aihe. Tekstin ei tietenkään ole pakko tuomita väkivaltaa, spekulatiivisesti voi toki tutkia vaikka psykopaatin mielenmaisemaa. Mutta on eri asia, paljonko juonessa on väkivaltaa ja miten sitä kuvataan. Vaikka hack and slash -fantasiaväkivalta nyt loistikin poissaolollaan, kiinnitti esiraati huomiota yllättävän runsaasti esiintyneeseen seksuaaliväkivaltaan ja intohimomurhiin, jotka kohdistuivat lapsiin ja naisiin. Tätä löytyi sekä ansiokkaista että kehnoista teksteistä. Joissakin seksuaaliväkivalta on juonen kannalta perustelu osa, mutta ei voinut välttyä ajatukselta, että välillä elementti oli mukana jossain määrin itsetarkoituksellisesti, tuomassa ”rankkuutta”. Koska jokainen televisioilta kuitenkin tuo katsojan silmien eteen jo kaikin mahdollisin tavoin tapettuja tai kidutettuja lapsia ja naisia, ei se täytä tekstissä tarkoitustaan. Eräästä novellista voi väittää löytyneen suoranaista pedofilian hyväksymistä, mikä on taas eri asia kuin vaikkapa spekulatiivisesti pohtia lasten seksuaalisuutta (Varleyn novellit). Epäsuora kerronta on usein paljon tehokkaampaa ja luo ”rankemman” vaikutelman kuin suora kuvaus ja lisäksi lapset ja nuoret (kauniit) naiset väkivallan kohteena ovat lopulta varsin kliseinen aihe.

Parhaimmat novellit jättivät lukijalle tulkinnanvaraa, pakottivat jopa lukemaan tekstin kokonaan uudestaan. On hyvä, jos novelli herättää lukijan mielessä kysymyksiä, houkuttelee tekemään omia tulkintoja ja herättää keskustelua.

Rakenne

Oli ilahduttavaa nähdä, että erilaiset perustelemattomat prologit ja epilogit olivat tämän vuoden novelleista tyystin kadonneet. Kun menee ensimmäisellä liuskalla suoraan asiaa, on tarina oikeilla raiteilla. Monen novellin rakenteesta kuitenkin näkyi, että sitä ei milloinkaan ole lukenut kukaan muu kuin kirjoittaja itse, ja häneltäkin oli oman tekstin hauduttaminen jäänyt kokonaan tekemättä tai ainakin hyvin vähälle. Juoni tai ydinajatus eivät välittyneet tekstistä lukijalle. Käytännössä tämä näkyi esimerkiksi:

• alun ja lopun eriparisuutena, toisinaan ne tuntuivat olevan aivan eri teksteistä
• tilkkutäkkityylinä, jolloin eri kirjoituskerrat näkyvät tekstissä
• näkökulmanvaihdoksina, joita lukija ei pysty seuraamaan
• turhina sivujuonina, sivuhenkilöinä tai selittelyinä
• kielen yleisenä heikkoutena
• sisällön käsittämättömyytenä

Suuren osan keskikastin alarajan novelleista olisi voinut parantaa kertaluokkaa paremmaksi, jos kirjoittaja olisi kerran antanut tekstinsä jollekulle toiselle punakynän kanssa ja varmistanut, ymmärtääkö uusi lukija sisällön. Mitään ammattiarvioijaa ei tarvita, kuka tahansa ulkopuolinen jo auttaisi.

Positiivista olivat ansiokkaan lyhyet novellit, jotka rohkeasti oli jätetty riittävästi auki. Nämä novellit kestivät useampia lukukertoja, vaikka eivät olisi ensimmäisellä kerralla lukijaa kosiskelleetkaan.

Myös aidosti hyviä humoristisia tarinoitakin oli, mikä on aika harvinaista. Puujalkahuumori ja väkisin nauretun oloiset vitsit eivät taas esiraatia miellyttäneet.

Novellin näkökulma

Tänä vuonna muotia tuntuivat olevat erilaiset näkökulmatekniikkakokeilut. Näkökulmia oli usein kaksi, joskus koko novelli oli rakennettu vaihtuvien näkökulmien varaan. Toisinaan tämä ratkaisu toimi, toisinaan ei. 20-liuskainen novelli ei välttämättä kestä näkökulmatekniikkaa, jos käytetään useampaa kokijaa, on novelli rakennettava taiten ja varmistettava, että näkökulmat oikeasti tuovat tarinaan jotakin uutta, ja että lukija tietää, missä milloinkin mennään.

Näkökulman vaihtaminen aivan lopussa johonkin aiemman tarinan kannalta ulkopuoliseen tahoon on riskialtista. Aivan liian usein se ei toimi, vaan antaa lukijalle turhautuneen tunteen. Jos näkökulmavaihdoksia tehdään lopetukseen, sen täytyy olla erityisen perusteltua.

Alku ja loppu

Aloituksen ja lopetuksen välinen suhde koitui monissa novelleissa kompastuskiveksi. Alkuun oli saatu houkutteleva koukku, mutta lopetus ei antanut minkäänlaista käännettä tai ilahduttavaa löytöä lukijalleen. Pahimmassa tapauksessa lopetus ei edes kunnolla liittynyt alkuun, juoni jäi hassusti kesken tai kokonaisuus päättyi ennen kuin mitään oli varsinaisesti ehtinyt tapahtua. Tarinan lopetuksen tulisi vastata tarinan alussa esitettyihin kysymyksiin tai ennakko-odotuksiin.

Tiivistämisen jalo taito on myös tarpeen. Moni novelli olisi parantunut sillä, jos parilta ensimmäiseltä liuskalta olisi poistanut turhat tilanteen selittelyt ja hypännyt suoraan toimintaan.

Konflikti ja jännite

Konfliktin merkitystä ei voi koskaan tarpeeksi korostaa. Esiraati kiinnitti erityisesti huomiota siihen, millaisen jännitteen novellin tarina pystyi lukijalle luomaan. Jos tarinassa oli mielenkiintoiset päähenkilöt, riittävästi ristiriitoja ja konflikteja, se oli heti rinnanmitan jännitteettömiä novelleja edellä.

Konflikti voi olla sisäinen, päähenkilön omassa pääkopassa tapahtuva myllerrys. Konflikti voi olla henkilökohtainen eli joku / jotkut tahot tietoisesti vastustavat päähenkilöä. Tai konflikti voi olla yleinen, este siis päähenkilöstä riippumaton, ei häneen henkilökohtaisesti kohdistettu. Pääasia, että novellissa on jännite ja konflikteja, sillä novellissa on kumminkin pohjimmiltaan kysymys muutoksesta. Miksi tarina on kerrottu, jos sen aikana ei tapahdu mitään?

Sisältö

Spekulatiivisuus

Joidenkin novellin kohdalla keskusteltiin novellin spekulatiivisuudesta. Jotta teksti olisi spekulatiivista fiktiota, sen tarinassa on spekulatiivisen elementin (eli jokin realistisesta arjesta poikkeavan) oltava keskeisellä sijalla. Lajityypiltään spekulatiivisen tekstin voi luokitella esimerkiksi science fictioniksi, fantasiaksi tai kauhuksi, mutta myös kaikenlainen muu arjen realismista poikkeava on spekulatiivista fiktiota.

Kauhun kohdalla tekstin tulisi sisältää yliluonnollista kauhua. Jos siis kauhussa selitetään asia luonnolliseksi, tai tarina päättyy toteamukseen ”se olikin unta”, ei teksti enää ole spefiä.

Spekulatiivisuuden puute johti yhden novellin kohdalla hylkäämiseen: tekstissä oli realistinen selitys. Parin muun tekstin kohdalla myös mahdollisesta hylkäämisestä puhuttiin. Toiseksi fanifiktio johti yhden novellin hylkäämiseen: Novan säännöissä katsotaan, että tekstin on oltava alkuperäinen. Siksi olemassa olevien, tunnettujen henkilöiden tai jonkun toisen luomien hahmojen käyttäminen ei ole kisan piiriin kuuluvaa.

Ideat

Monessa novellissa oli hyvä perusidea, mutta siitä ei ollut saatu riittävästi spekulatiivisuutta irti, tai juoni / tarina ei tukenut ideaa riittävästi. Pelkkä idean ylöskirjaaminen ei auta, olisi luotava mielenkiintoisen henkilöt näkemään ja kokemaan, saatava idean ympärille jännittävä juoni ja mielellään myös lopetukseen yllätyksellisyyttä.

Ideoita, jotka kiehtoivat esiraatia:

• fantasian sijoittaminen myös muihin miljööseen kuin anglosaksimyytteihin (arabiafantasia, viikingit, kotosuomi)
• hyönteisten ja ihmisten rinnakkaiselo
• tosi-TV -ohjelmien variaatiot erilaisista ikuisen onnen arpajaisista
• pikkunilkit, byrokraatit ja muut antisankarit päähenkilöinä
• kukkaset salakuljetettuina ylellisyystuotteina
• kilpajuoksu avaruuteen Omituisten herrasmiesten liigan hengessä
• suomalaisen kansaperinteen unohdetun näkin ympärille tehty kauhutarina
• seksuaalisuuteen heräävän tytön ja kuolleen naisen vuoropuhelusta rakentuva kuva naisen elämästä

Ideoita, jotka eivät kiehtoneet esiraatia:

• kliseinen nuoriin naisiin ja lapsiin kohdistunut seksuaaliväkivalta
• standardifantasia ilman mitään omaa näkökulmaa (esim. tekstissä ainoa fantastinen elementti on se, että päähenkilö on haltia)
• maailmanloppudystopiat
• liian tavalliset kummitusjutut
• liian tavalliset vampyyrijutut
• istutaan leirinuotiolla ja jutellaan filosofisia
• tekstit, joissa ei ollut ideaa

Asenne

Kliseisyys ja sovinnaisten ajatusmallien toistaminen on pahasta. Intiimit ja raikkaat havainnot olisivat parempia. Kirjoittaja on hyvä tietää, että hän kirjoittaa pitkää perinnettä vasten.

Kuinka sitten tietää, mikä on kliseistä ja mikä ei? Mikä sovinnaista ja mikä tuoretta? Yhtenä vastauksena on se, että lukee mahdollisimman paljon, sekä spekulatiivista kirjallisuutta että kaunokirjallisuutta ylipäänsä. Verkosta on lisäksi löydettävissä luetteloista tyypillisistä kliseistä. Toki käytettäviä ja kuluneita ideoita saa käyttää — kaikkihan on pohjimmiltaan jo vähintään kerran keksitty – ja parhaimmillaan niistä saa kierrätettyä jotakin aivan uutta. Mutta lukija kaipaa juuri kirjoittajan omintakeista näkemystä asiaan.

Yksityiskohtien tarkistaminen

Erikoisten sanojen suomenkielinen kirjoituasu kannattaa tarkistaa sanakirjasta.

Jos sijoittaa tekstin eksoottiseen miljööseen, mutta kumminkin tekee realistista kuvausta, on hyvä käydä lähdeaineistoa laajasti läpi. Kaikkea ei pidä sijoittaa novelliin, vain oleellinen, jotta illuusio eksotiikasta muodostuu.

Loogisuusvirheet kannattaa metsästää tekstistä läpi: kommenttilukija on hyvänä apuna tässä. Loogisuusvirheet voivat olla juonellisia mahdottomuuksia, mutta myös pieniä lipsahduksia: juuri istumaan mennyt henkilö seisookin yhtäkkiä tai taistelusta uupunut velho pystyykin taas yllättäen taikomaan.

Henkilökuvaus

Erityisesti fantasiassa henkilöhahmojen ulkonäkö on valitettavan usein yhtä heidän luonteensa kanssa. Epäsiisti tummatukkainen velho on paha. Nuori kaunis nainen on uljas sankari. Tällaiset stereotypioita kannattaa välttää. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että novelli ei kestä kovin monta henkilöhahmoa. Erityisesti fantasiatarinoihin tuppaa ilmestymään kymmenkunta henkilöä, joiden edesottamuksia ei lyhyessä liuskamäärässä ennätä kertoa.

Henkilöiden motiivit ovat kaikki kaikessa. Jokaisen henkilöt käyttäytyminen on oltava perusteltua. Kirjoittajan täytyy tietää kaikkien novellissa olevien henkilöiden taustat ja motiivit, mutta niitä ei pidä kirjoittaa selityksenä auki tekstiin. Antaa taas tekojen puhua puolestaan.

Selittäminen

Asiat pitäisi pystyä kuvaamaan toiminnan, ei selittämisen kautta. Novellissa erityisesti maailmantilaan, olosuhteisiin tai ihmisten taustoihin liittyvät kuvaukset pomppaavat silmään. Henkilöt kannattaa laittaa tekemään, ei ihmettelemään. Pitkät selitysjatkot puuduttavat lukijaa sekä vievät novellin dramaturgialta tehon. On aina parempi näyttää dialogin, toiminnan ja yllättävien käänteiden kautta. Jos maailmassa naiset ovat vallassa ja miehet orjia, pane miespäähenkilö taistelemaan miesten vapautusliikkeessä. Jos maailmassa lasten saaminen on miltei mahdotonta, laita päähenkilö haaveilemaan omasta lapsesta.

Muotoseikat

Lauseet ja kappaleet

Liian pitkiä lauserakenteita kannattaa varoa. Pisteen tai pilkun paikan löytää aika helposti. Lukija uuvahtaa, jos lauseet ovat kuuden virkkeen mittaisia ja lisäksi lauseisiin on ympätty lauseenvastikkeita ja paljon sanoja määrittelevä adjektiiveja ja adverbejä.

Joissakin teksteissä häiritsi kirjoittajan tapa kirjoittaa sivun mittaisia kappaleita. Tekstiin tulee rytmiä, kun muistaa katkaista putkena juoksevan tekstin riittävän usein. Myös repliikit on eriteltävä omiksi kappaleikseen: samassa kappaleessa ei saisi olla useamman henkilön repliikkejä ellei ole poikkeuksellista syytä tehdä näin.

Sähköpostille ominainen kappaleiden erottaminen tyhjällä välilyönnillä on teksteissä vuosi vuodelta yleistynyt. Kaunokirjallisuudessa tämä on virheellinen merkitsemistapa. Pahoittelemme, että Nova-novellipohja oli väärä ja harhaanjohtava.

Toivomme, että jatkossa kappaleet sisennetään. Kaunokirjallisessa tekstissä välin tekeminen merkitsee ajassa tai paikassa tapahtuvaa katsoa eli luvun vaihtumista. Jos tyhjä riviväli on jokaisen kappaleen jälkeen, on teksti ikävän näköistä lukea – lisäksi lukija ei tiedä minne kirjoittaja on halunnut oikeasti katkon laittaa.

Lauseenvastikkeet

Lauseenvastikkeista on sanottava, että ne usein tekevät kaunokirjallisuudesta jäykkää. Lauserakenteista tuppaa tulemaan raskaita. Monta kertaa auttaisi, jos kirjoittaja lukisi novellinsa ääneen: vaikeat lauserakenteet ja liian raskaat määritesumat erottaisi näin helpommin. Jos niitä silti haluaa käytättää, on osattava käyttää niitä oikein. Lauseenvastikkeen yhteydessä ei käytetä pilkkua! Tähän virheeseen sorruttiin finalistinovelleissakin.

Siis ei näin: Mentyään kotiin, hän joi kupillisen kahvia.
Vaan näin: Mentyään kotiin hän joi kupillisen kahvia.

Dialogi

Dialogin merkinnöistä, sekä repliikkiviiva että lainausmerkit ovat sallittuja. Tärkeää on muistaa, että välimerkkejä ei laiteta useampaa peräkkäin.

Esim. ei näin: ”Minne sinä olet menossa?”, hän kysyi
Vaan näin: ”Minne sinä olet menossa?” hän kysyi.

Suoran repliikin jälkeen tuleva pilkku tulee lainausmerkin jälkeen.

Kieli ja tyyli

Se, millaisella kielellä teksti on kirjoitettu, sillä on myös väliä. Kielikuvien käyttö rikastuttaa kieltä, samoin laajan sanavaraston käyttäminen tekstin puitteissa. Kielikuvien kanssa on kuitenkin varottava kuluneita ilmaisuja ja tahattoman koomisia ilmaisuja – ellei tarkoituksena ole tavoitella huumoria. Hiukset eivät valu olkapäille vesiputouksen lailla, eikä itku ole valtameri.

Hyviä kirjoja

• Kirjoita kosmos (kirjoittajaopas, ilmestyy Suomen Tieteiskirjoittajat ry ja Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetti ry:n julkaisemana syksyllä 2005)
• Asko Martinheimo: Parempi lause – Virikkeitä luovaan kirjoittamiseen.
• Orson Scott Card: How to write science fiction and fantasy

Tietoa Novan järjestäjäyhdistyksistä

Turun Science Fiction Seura eli TSFS

Turun Science Fiction Seura ry (TSFS) on Suomen vanhin tieteiskirjallisuuden harrastajien yhdistys. TSFS julkaisee neljä kertaa vuodessa Spin-lehteä, myöntää vuosittain tieteiskirjallisuuspalkinto Atoroxin, järjestää yhteistyössä Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n kanssa NOVA-novellikilpailun uusille kirjoittajille sekä ylläpitää laajaa sf-kirjastoa yhdistyksen toimitilassa Terrakodissa Turun Yo-talolla.

Muuta TSFS:n toimintaa ovat yleiset kokoukset sekä erilaiset tapahtumat ja juhlat kuten Fantasiapidot ja sitsit. Lisäksi seuran jäsenet saavat alennusta useista eri liikkeistä ympäri Turkua ja pääsevät yhteistyössä muiden turkulaisten sf-seurojen kanssa pidettäviin videoiltoihin. Yhdistykseen voi liittyä jäseneksi, vaikka ei asuisikaan Turun seudulla.

Suomen Tieteiskirjoittajat eli STk

Suomen Tieteiskirjoittajat ry on vuonna 1984 perustettu, tieteis- ja fantasiakirjoittamisesta kiinnostuneille suunnattu valtakunnallinen yhdistys, jonka tavoitteena on pyrkiä koulutuksen, julkaisutoiminnan sekä tiedotuksen kautta parantamaan suomalaisen tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tasoa.

Koulutustyön ohella STk:n tärkein tehtävä on toimia jäsenistön yhteydenpitokanavana. Yhdistyksen julkaisema Kosmoskynä-lehti on tarjonnut jo 20 vuoden ajan kirjoittajille paitsi arvokkaan tietolähteen, myös mahdollisuuden pitää yhteyttä muihin kirjoittajiin.

Kotisivuilta löytyy tietoa STk:n tarjoamista palveluista, muun muassa jäsenille ilmaisesta arvostelupalvelusta, Netticolosseumista ja vuonna 1987 käynnistyneestä kirjoittajarinkitoiminnasta.