Voitto Katariina Juntuselle

NOVA 2003 -novellikilpailun voitti oululainen Katariina Juntunen novellillaan ”Sielunlinnut”. Toiseksi sijoittui turkulainen Hanne Martelius novellilla ”Valkosipulia ja oliiveja”. Kolmantena oli Jarmo Karonen Porista ”Taivaiden taivastelija” -novellilla. Kärjessä oli omaperäisiä, sujuvasti kerrottuja tarinoita ja jatkoon pääsemisestä kamppaili monta mielenkiintoista ja ansiokasta novellia.

NOVA on Turun Science Fiction Seura ry:n ja Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n järjestämä palautteellinen kirjoituskilpailu, jonka tarkoituksena on auttaa osallistujia kehittymään kirjoittajina. Kyseessä on kasvava kilpailu, jonka osallistujaennätys rikottiin jälleen tänä vuonna, kun NOVAan osallistui reilut sata kirjoittajaa yhteensä 193:lla novellilla. Yli 130:stä novellista pyydettiin palautetta. Mukana oli sekä aloittelevia että kokeneempia kirjoittajia eri puolilta Suomea.

Kolmihenkinen esiraati arvosteli kaikki novellit ja valitsi niistä finaaliin 24 parasta, joista tuomaristo valitsi kymmenen kärjen. Tuomareina toimivat Anne Leinonen, Hannu Pajunen, Petri Salin ja Markku Soikkeli. Kilpailun voittaja sai tänä vuonna 400 euroa, toiseksi sijoittunut 200 euroa ja kolmanneksi sijoittunut 100 euroa, 4.-10. sijan palkintona oli 20 euroa. NOVA järjestettiin nykyisessä muodossaan neljättä kertaa. Palkinnot jaettiin 2.8. Finncon X – Eurocon 2003 -tapahtumassa Turussa. Kilpailu järjestetään myös ensi vuonna.

NOVA 2003 – tulokset

Katariina Juntunen: Sielulinnut
Hanne Martelius: Valkosipulia ja oliiveja
Jarmo Karonen: Taivaiden taivastelija
Pekka Halonen: Peuraheimo
Jarno Ahola: Käännä kasvosi, katso minua
Petri Laine: Sade
Aure Merisaari: Pyhän Borealiksen aarre
Leila Paananen: Ruezzin viesti
Jenny Kangasvuo: Onnen kaukorantaan laine liplattaa
Katja Salminen: Maaret

Esiraadin karsinnasta raadille päätyi myös joukko muita novelleja. Kirjoittajat olivat:

Jarno Ahola
Juha Huhtakallio
Jarmo Malinen
Kaarlo Mäkelä
Veli-Pekka Mäkinen
Petri Nilsson
Martti Linna
Eija Palosuo
Riku Pepponen
Mari Saario (2 finaaliin päässyttä novellia)
Shimo Suntila
Miina Supinen
Jouni Vienola

Lisätietoja Finnconista: http://www.finncon.org/

Tuomariston kommentteja

Viime vuoteen verrattuna Nova 2003 oli tasokkaampi kisa: kärjessä oli omaperäisiä, sujuvasti kerrottuja tarinoita ja jatkoon pääsemisestä kamppaili monta mielenkiintoista ja ansiokasta novellia. Erilaisten maailmojen ja miljöiden luominen sujui valtaosalla kirjoittajista hienosti, tapahtumapaikkoja oli selvästikin mietitty eikä tyylilajeja sotkettu toisiinsa.

Kisan suosituin teema oli kuolema sen eri muodoissa: kuoleman kokeminen, kuolemanjälkeiset tapahtumat, ikuisen elämän tavoittelu. Väistämättä näitä saman teeman novelleja verrattiin keskenään ja omaperäisimmät erottuivat edukseen. Ajankohtaisuus näkyi novelleissa suorina yksityiskohtina todellisuudesta: SARS, kaksoistornit, Yhdysvaltain presidentinvaalit ja Irakin sota mainittiin, samoin itsemurhaiskuja löytyi useammasta novellista. Näiden ilmiöiden ympärille oli usein rakennettu tarina, jossa ihmiskunnan harvat ja valitut yrittävät muuttaa kehityksen kulun parempaan suuntaan. Fantasian kestosuosikkeja tuntuvat olevan lohikäärmeiden kuvaukset, samoin haltioiden tai keijujen elämästä kertovat tarinat. Aikamatkailu, kloonaus ja uuden planeetan tutkiminen kiinnostivat science fictionin kirjoittajia.

Yleisesti puutteita oli jännitteen rakentamisen tasolla: tarina ei mennyt eteenpäin, aloitus ei imaissut mukaansa tai juonenkäänteet olivat ennalta-arvattavia. Novelleissa oli myös havaittavissa rakenteellista epätasapainoa, osasia jotka ovat hyvin toteutettu, mutta eivät tue kokonaisuutta. Omaperäisyys on aina eduksi. Kisassa tuli tänäkin vuonna vastaan novelleja, jotka olivat kielellisesti suorastaan runollisia ja rakenteeltaan ihastuttavia, mutta joiden tarina tai miljöö oli niin kulunut, että kokonaisuus ei vain yksinkertaisesti sytyttänyt lukijoita. Kokonaisuutena Nova on kehittynyt huimasti: kisan suosio on ollut kasvussa ja joka vuosi kärkeen nousee konkareiden lisäksi tuoreita kirjoittajanimiä. Toivottavasti kisan suosio säilyy ja pääsemme jatkossakin lukemaan jännittäviä spekulatiivisia tarinoita. Kiitokset kaikille tänä vuonna osallistuneille, ja kirjoittamisen iloa!

Sielulinnut

Mystinen ja runollinen kuvaus Ruutista, joka hoitaa sielulintuja. Kaupungissa jokin on hullusti: tehdas on ollut hiljaa jo kaksi päivää. Novelli yhdistelee fantastisia ja scifistisiä elementtejä sujuvasti. Kirjoittaja raottaa salaperäisyyden verhoa vain välähdyksenomaisesti. Protagonistin ja lintujen suhdetta on kuvattu suorastaan kalevalaisesti.

Valkosipuleja ja oliiveja

Kulinaristiset elämykset ovat arkipäivää myös avaruusaluksilla. Marisa Kim, Herkuleen pylväiden toinen keittiömestari tarttuu uusiin haasteisiin. Täsmätarkkaa humoristista proosaa, josta ei mausteita puutu. Kirjoittaja on lähestynyt scifissä harvinaisempaa aihetta eli gastronomiaa tai kulinarismia, mikä viehätti tuomaristoa.

Taivaiden taivastelija

Kuninkaallinen Taivaiden taivastelija Sir Reen osallistuu Tieteen Tekemisen ja Tulevaisuuden seminaariin. Luvassa on viikonloppu tylsiä filosofisia keskusteluja ja ylenpalttisesti ruokaa herttuan mauttomasta keittiöstä, mutta voiko tämä kyseinen seminaari sittenkin muuttaa hänen elämänsä? Tyylillisesti omaperäinen kokonaisuus kertoo todellisuudesta, jossa on paljon tuttuja piirteitä, mutta joka kuitenkin on salaperäinen. Novelli edustaa korostetun allegorista ilmaisutapaa, unen ja sadun yhdistämistä tieteisfantasiaan. Tämä unenkaltaisuus toimii läpi novellin sujuvasti ja tyylipuhtaasti.

Yleispalaute 2003

Kehnon novellin resepti, jolla saa 20-sivuisen novellin pilalle. Sisältää myös korjausehdotuksia.

Nova on aloitteleville kirjoittajille suunnattu kirjoituskilpailu, jonka tavoitteena on nostaa uusia kirjoittajanimiä esiin sekä samalla antaa palautetta kirjoittajille. Kaikki halukkaat saavat teksteistään lyhyen henkilökohtaisen palautteen ja lisäksi kisan www-sivuilla julkaistaan yleiskommentit kisanovelleista.

Kisa järjestettiin vuonna 2003 neljättä kertaa ja järjestäjinä olivat Turun Science Fiction Seura sekä Suomen Tieteiskirjoittajat ry. Esiraadissa olivat Tytti Korhonen, Tuukka Urpi ja Anne Leinonen, varsinaisessa tuomaristossa Petri Salin, Markku Soikkeli, Hannu T. T. Pajunen ja Anne Leinonen. Sihteerinä hääri Kirsi Pajari.

Kilpailuun osallistui yhteensä 193 novellia, joista kahdeksan hylättiin sääntörikkomusten vuoksi. Osallistujamäärä kasvoi viime vuodesta noin kolmellakymmenellä. 24 pääsi esiraadin seulan läpi jatkoon ja kymmenen parasta palkittiin. Parhaat novellit julkaistaan TSFS:n Spin-lehdessä.

Tämä yleispalaute ”Kehnon novellin resepti” on koottu kisanovelleissa esille tulleista tyypillisistä virheistä. Taitava kirjoittaja pystyy käyttämään reseptin ainesosia niin, ettei hän pilaa novellia, mutta aloittelevan kirjoittajan kannattaa tarkistaa, ettei novelli kompastu helposti korjattaviin mokiin.

Kehnon novellin resepti

Koko	Maksimissaan 20-sivun mittainen novelli
Valmistusaika	Deadlineen mennessä
Kieli	Suomi (murteita ja slangia voi käyttää)

Taikinan pohja:

Kaksoisprologi ja epilogi
Lattea päähenkilö
Hengästyttävät näkökulmanvaihdokset
Punainen lanka hukassa
Mitäänsanomaton tunnelmakuvaus

Täyte:

Tein sen jo roolipelissä!
Kliseet
Kulunut teema
Huti

Mausteeksi:

Tilpehööri (väkivalta, porno, kirosanat)
Irtovitsit
Nimihirviöt

Kaksoisprologi ja epilogi

Alusta taikina huolella ja kirjoita tarinan alkuun kahden sivun verran, mitä tapahtui ennen päähenkilön syntymää. Sitten toiset kaksi sivua, mitä joku noita ennusti pohjoisessa. Ja sitten päästään varsinaiseen asiaan. Asialle vain on kovin vähän tilaa, koska kahden sivun mittainen epilogikin tapahtumien vaikutuksesta maailman historiaan täytyy vielä saada mukaan.

Korjausehdotus:

Tiiviys on valttia! Aloita suoraan siitä, mistä juonen tapahtumat alkavat, älä pohjusta tarinaa liian kaukaa epäoleellisilla asioilla. Samoin katkaise tarina ajoissa, elokuvissa ja romaaneissa jäähdytellään kliimaksin jälkeen, mutta lyhyissä novelleissa se ei ole tarpeen. Älä suotta selittele lukijalle mitä olet tarkoittanut, hän osaa rakentaa tarinan valmiiksi omassa päässään. Varmin tapa mennä metsään on ottaa pöytälaatikosta romaanikäsikirjoitus ja tiivistää sen sisällön kahteenkymmeneen sivuun.

Lattea päähenkilö

Kuori ja raasta mukaan lattea päähenkilö: ”Tän novellin päähenkilö on semmonen kung-fu salamurhaaja, joka on tosi hyvä salamurhaaja, ja sit se tekee yhen vaikeen keikan mutta pärjää siinä tosi hyvin ja sit se saa oman killan.”

Miksi päähenkilö on tässä tilanteessa? Mikä on hänen tavoitteensa, ja millainen ristiriitatilanne seuraa? Jos päähenkilö jää anonyymiksi, kasvottomaksi ja sukupuolettomaksi olennoksi, jolla ei ole edes nimeä, on lukijan vaikea samaistua ja sen myötä välittää, mitä päähenkilölle tapahtuu. Nimettömyys on harkittu tyylikeino, se ei saa olla kirjoittajan laiskuutta!

Novellissa ei ole tarkoitus kertoa päähenkilön koko elämänkertaa, mutta jotakin taustoitusta on hyvä antaa lukijalle. Taustoitus voidaan hoitaa piilevillä vinkeillä, päähenkilön puhetyylillä tai muiden henkilöiden reaktioilla. Minä-näkökulma antaa mahdollisuuden valottaa päähenkilön tunteita ja ajatuksia sellaisina kuin ne juonenkäänteissä tapahtuvat. Kaikkitietävä kertoja voi yhtä lailla kertoa päähenkilön tuntemuksista ja kuvailla hänen olemustaan suhteessa ympäristöön. Mieti, mikä on stereotyyppinen ratkaisu rakentaa kyseinen hahmo, ja pyri välttämään stereotypiaa.

Hengästyttävät näkökulmanvaihdokset

Sekoita joukkoon runsaasti erilaisia näkökulmia. ”Lukija saa miettiä, miten henkilö c ja d liittyvät henkilöihin a ja b, ja kuka tässä loppujen lopuksi onkaan tarinan päähenkilö. Ihan oikein sille lukijalle, kyllä pitäisi ymmärtää mitä minä olen tarkoittanut!”

Mieti, kuka on novellin päähenkilö. Kerrottiinpa tarinaa sitten minä- tai hän-muodossa, on tarinan rakenteen kannalta hyvä pitäytyä tiukoissa valinnoissa. Taitava kirjoittaja voi leikkiä näkökulmilla ja tehdä ilmiöstä tai asiasta päähenkilön, mutta jos olet vähänkin epävarma, valitse mieluummin yksi selkeä näkökulmahenkilö. Yksi näkökulmahenkilö antaa selkeän pohjan juonen rakenteelle, tarinassa on joku näkijä tai kokija, jonka kautta kerrottava asia annostellaan lukijalle. Useampi näkökulma voi hajottaa juonikaaren ja tehdä tapahtumien kulusta epäselvän. Jos käytät kaikkitietävää kertojaa, joka voi nähdä kaikkien henkilöiden ajatuksiin ja seurata jokaista vuorollaan, pidä linja koko tarinan ajan. Kesken kappaleen vaihtuvat näkökulmat ovat tyylirikko.

Punainen lanka hukassa

Lisää mahdollisimman paljon juonenkäänteitä, henkilöhahmoja, tyylilajin vaihdoksia, uusia tarinaan ilmestyviä hahmoja ja avot! Taikina alkaa näyttää kokkareiselta.

Sivumäärä osoittautuu käytännössä yllättävän lyhyeksi: kun tarinan saa vauhtiin, sen joutuukin jo lopettamaan. Laajan tarinan sijasta kannattaa valita yksi juonenkaari, josta työstää tiiviin kokonaisuuden.

Mieti, mikä on tarinasi sanoma, sen esittämä ristiriita ja millaisten tapahtumien kautta ristiriita ratkaistaan (tai ei ratkaista, mutta jotakin novellissa täytyy ristiriidan suhteen tapahtua.) Monimutkaiset, päällekkäinen menevät juonirakennelmat kannattaa suosiolla säästää pidempiin tarinoihin. Karsi kaikki ylimääräiset rönsyt pois, pidä henkilögalleria vähäisenä, älä rakentele sivujuonia.

Punaisen langan voi hukata myös selittelemällä liikaa tai jättämällä liikaa asioita auki. Valveutunut kommenttilukija on avuksi: jos esilukija ei ymmärrä tarinasi juonenkäänteitä, eivät sitä ehkä muutkaan ymmärrä. Mitäänsanomaton tunnelmakuvaus

Laimenna kokkareita, kunnes koko taikina on vetistä tunnelmakuvausta: ”Meren rannalla oli kylä (—kylää kuvaillaan sivun verran—) ja siellä kylässä asui vampyyrejä (—vampyyrejä kuvataan sivun verran—). Asuu vissiin vieläkin.”

Novelli eli ole tunnelmakuvaus, jaaritteleva tarina tai kasku. Novellissa kuvataan jokin asia, hetki tai kohtaus, joka on päähenkilön/ henkilöiden kannalta merkittävä. Novellissa on aloitus, käännekohta ja loppuratkaisu. Lopetus voi olla suljettu tai avoin, mutta yleensä novelli lopetus kumminkin antaa jonkinlaisen vastauksen sen alussa esitettyyn ristiriitaan.

Tämän vuoden kirjoituskilpailuun lähetettiin useita hetkeen nojaavia tunnelmapaloja, joissa kuvattiin suoran kerronnan kautta pelkästään miljöötä tai hetkellistä ja pysähtynyttä tilannetta, jossa ei tapahtunut mitään. ”Meren rannalla oli kylä ja kylässä asui vampyyrejä” ei vielä riitä novelliksi, se on vasta tarinan aloitus. ”Kylään tuli vampyyrintappaja” sisältääkin jo ristiriidan ja jännitteen, josta lukijakin alkaa rakentaa tarinaa omassa mielessään eteenpäin. Vampyyrit voivat surmata metsästäjän, metsästäjä rakastua vampyyriin tai kaikki vampyyrit muuttua ihmisiksi kirouksen rauettua – se valinta olisi kirjoittajan rakennettava tekstiinsä.

On myös yleensä tehokasta esittää novellin kohokohdat kohtauksien avulla, sen sijaan että selittävästi vain kertoo, mitä tapahtui sitten ja mitä tapahtui sen jälkeen.

Tein sen jo roolipelissä!

”Viime viikon ropetussessiossa mun hahmo levelöi, oli muuten mahtava taistelu, sitä vois kirjoittaa.”

Roolipelitarina haiskahtaa suurelle (anti)sankarijoukolle, joka vaeltaa metsässä tai sen keskeltä löytyneessä kylässä, sydän innosta ja jalosta mielestä pamppaillen. Roolipelitarinat haiskahtavat myös salamurhaajilta, jotka tarkasti kulkevat huoneesta toiseen ansoja ja tappavan tarkkoja ninjoja väistellen. Usein näissä tarinoissa on kyetty luomaan mielenkiintoinen päähenkilö sisäisine ristiriitoineen, mutta kuvatut tapahtumat tuntuvat jäljittelevän liian suoraan roolipelisession tapahtumia, ja pahimmassa tapauksessa lukija tunnistaa maailman, mihin tarina sijoittuu.

Ongelmia syntyy myös rajauksessa: kokonaisuudessa on liikaa henkilöitä, suuri pääjuoni josta on vaikea irrottaa yksittäistä kohtausta novellin aihioksi, viittauksia seurueen aiempiin retkiin ja tehtäviin fantasiamaailman mannuilla. Novellista voi tulla sisäpiirin juttu.

Kliseet

Pilko joukkoon tuttuja ja turvallisia kliseitä. ”Avaruudesta voisi tulla jokin uhka, maapallo tuhoutuu, mutta yksi tyttö ja poika pelastuu, ja ne ovatkin oikeasti Aatami ja Eeva.”

Kliseistä voi toki kirjoittaa, mutta jotta kokonaisuus olisi nautittava, kliseisiin olisi keksittävä tuore näkökulma. Hyvin kuluneita juttuja ovat mm. kuolemanjälkeinen odotustila, jalot tai langenneet haltiat, kyborgin ihmissuhteet, alienit valloittamassa maapalloa, maapallon tuhoutuminen, aikamatkustustarinat jne.

Yleensä sitä kuvittelee keksineensä jonkun jutun ihan itse, vaikka oikeasti moni muu on keksinyt täsmälleen saman jutun jo aikapäivää sitten. Ei silti kannata lannistua. Teemaa on osattava syventää ennennäkemättömään suuntaan esim. tyylilajia vaihtamalla tai yhdistämällä siihen yllättäviä asia. Se on vaikeaa kokeneellekin kirjoittajalle, mutta onnistunut lopputulos palkitsee niin lukijan kuin kirjoittajankin.

Mistä kliseet sitten haistaa? Kannattaa lukea alan kirjallisuutta paljon ja muistaa, että elokuvista ja tieteissarjoista lainaaminen on helppo ratkaisu. Ideanmetsästystä voi harrastaa muutenkin, vaikkapa tiedelehtiä lukemalla tai jännittäviä unia näkemällä.

Kulunut teema

Valitse suosittu teema, semmoinen millä on menestytty edellisvuosien kirjoituskilpailuissa, ja valitse sille mahdollisimman tutulta tuntuva käsittelytapa.

Ideat on keksitty moneen kertaan ja teematkin ovat usein samoja, mutta omaperäinen näkökulma aiheeseen auttaa monta kertaa asiaa. Perehdy ideasi aihepiiriin, ota hieman selvää mitä aiheesta on ennen kirjoitettu. Yritä välttää esikuviesi suoraa kopioimista. Yritä keksiä uusi, yllättävä tapa käsitellä teemaa.

Myös tarinan päähenkilöt voivat olla kuluneita: lohikäärmeet, haltiat ja keijukaiset tuntuvat oleva vuodesta toiseen fantasian kestosuosikkeja. Onneksi tänä vuonna suomalaiskansallisia ja maahisia ja peikkoja oli tullut mukaan tarinoihin. Tutustu Diana Wynne Jonesin oppaaseen Tough guide to Fantasyland. Huti

”Jaa kilpailu. Joku teemakin on, fantasiateksti ja scifiä. No, tuossa on tuo viime vuonna Rääkkylän novellikisaan lähettämäni ihmissuhdedraama, joka ei menestynyt. Laitanpa sen tähän kisaan.”

Novellin aiheenvalinta tai käsittelytapa voi mennä metsään. Käytännössä mistä tahansa aiheesta voi rakentaa sf/ fantasia / kauhunovellin, mutta tarinassa pitäisi olla jonkinlainen koukku, joka tekee siitä lajityypin edustajan. Koukkuna voi olla yliluonnollinen ilmiö, tarinan fantastinen tai scifistinen miljöö, juonen huikeat ulottuvuudet ja yllätykset, novellin herättämät ajatusrakennelmat – idea jossa on ihmeen tuntua. Mutta jos sitä jotakin jujua tekstistä ei löydy, niin novelli ei täytä genren mittoja.

Esimerkkejä hudeista:

Lapsi pelkää kummituksia, mutta näitä kummituksia ei näytetä tai käsitellä tarinassa.
Mies unelmoi seksistä useamman henkilön kanssa. (eräänlainen fantasia, mutta ei fantasiaa…)
Koira katoaa. Kevyt aavistus siitä, että koiran katoamiseen voisi liittyä jotakin yliluonnollista, mutta asiaa ei kuitenkaan kirjoiteta juoneen auki. Koira löytyy luonnollisesti.
Ystävä sairastuu ja kuolee. (ei viitteitä kuolemanjälkeiseen elämään tms)

Irtovitsit

Mausta paistos irtovitseillä. ”Tää tyhmä aseenkantaja vois heittää härskin vitsin neidolle, ja sit ritari vois lyödä aseenkantajaa nyrkillään…”

Huumori novellistiikassa voi kolahtaa lukijaan tai mennä pahasti metsään. Pissakakkajutut, musta huumori, groteskeja vitsejä laukovat ritarit tai päähenkilön sarkastiset huomautukset eivät välttämättä miellytä samaa kohderyhmää. Mitä läpinäkyvämpää ja huomaamattomampaa huumori on, sen paremmin se yleensä tehoaa.

Toimintaan perustuva huumori on aina tehokkaampaa kuin tilanteet, joissa päähenkilöt kertovat toisilleen vitsejä. Kaikkien tekstissä olevien osasten pitäisi viedä tarinaa eteenpäin, irtovitsit sitä harvoin tekevät. Jos juttu naurattaa kirjoittajaa kauheasti, se melko suurella todennäköisyydellä kannattaa poistaa tekstistä… Kill your darlings.

Tilpehööri (Väkivalta, porno, kirosanat)

Mausta tilpehöörillä: ”Kun en tähän muutakaan keksinyt, niin laitetaan ne sänkyyn! Tohon suvantokohtaan verta ja suolenpätkiä.”

Runsas väkivalta voi rikkoa tarinan fiiliksen. Erityisesti jos silmitöntä väkivaltaa harjoittaa tarinan päähenkilö, johon lukijan pitäisi samaistua. Jos lopputuloksena on joka tapauksessa ökkömönkiäisen kuolema, niin mieti, kannattaako arvokasta sivumäärää tuhlata yksityiskohtaisiin veriroiskeisiin. Ne kun eivät yleensä vie varsinaista tarinaa eteenpäin.

Alatyylin ilmaisut eivät paranna novellia, vaikka kirosanoja ja seksikohtauksia kuinka ujuttaisi tarinaan. Kirosana oikeassa paikassa oikealla hetkellä ei pilaa kokonaisuutta, mutta jatkuvasti manaileva päähenkilö on rasittava.

Päähenkilö voi rakastaa ja rakastella, mutta varsinaiset seksitarinat alan lehtiin, kiitos!

Nimihirviöt

Kruunaa novelli nimihirviöillä. Näppäimistössä on paljon erilaisia erikoismerkkejä, joita käyttämällä saa vinkeitä kirjainyhdistelmiä. Jos uutta ei synny, niin fantasiakirjoissa on kivoja, valmiiksi keksittyjä nimiä. Kruunaa novelli nimellä, joka räjäyttää kaikkien tajunnan: paljasta lukijalle loppuyllätys.

Henkilöhahmojen nimillä voi tarinaan luoda juuri oikeanlaisen tunnelman tai sitten pilata koko novellin. Inkeri Vellilätty ei kuulosta näpsäkältä astronautilta, eikä haltia FŽalaghŽthaulin nimeä osaa lausua edes hän itse. Ei kannata ottaa kirjahyllystä satunnaista fantasiakirjaa ja poimia sieltä hahmoilleen nimiä, vaikka lempihahmojaan haluaisikin kunnioittaa: nimet ovat monille tuttuja ja kalskahtavat oudoilta uusien sankareiden harteilla.

Novellien nimien keksiminen on välillä varsin hankalaa. Joskus lopputuloksena on nimi, jonka kaikki muutkin ovat keksineet. Tähti, elämä, tie, valo, matka ja kuolema ovat melko suosittuja nimien osia. Vältä yleisiä käsitteitä ja mahtipontisia sanoja.

Jos novellin nimi ei ota syntyäkseen, kirjoita paperille lista novellistasi löytyvistä heitoista, ajatuksista ja sanoista ja kokeile, löytyisikö niistä jokin houkutteleva mutta ei liian paljastava nimi. Tarvittaessa käytä vaikka laulujen sanoituksia tai runojen säkeitä inspiraation lähteenä. Keskinkertainen novellin nimi ei pilaa novellin menestymismahdollisuuksia, mutta novellin idean spoilaava nimi ärsyttää lukijaa.

Kehnoja nimiä ovat esimerkiksi Ihmissusien hyökkäys, Kuinka minusta tuli velho, Ikuinen rakkaus ja auringon valo ja Varjot pimeässä.

Lopuksi

Fantasian kestosuosikkeja tuntuvat olevan lohikäärmeiden kuvaukset, samoin haltioiden tai keijujen elämästä kertovat tarinat. Aikamatkailu, kloonaus ja uuden planeetan tutkiminen kiinnostivat science fictionin kirjoittajia.

Yleisesti puutteita oli jännitteen rakentamisen tasolla: tarina ei mennyt eteenpäin, aloitus ei imaissut mukaansa tai juonenkäänteet olivat ennalta-arvattavia. Omaperäisyys on aina eduksi. Kisassa tuli tänäkin vuonna vastaan novelleja, jotka olivat kielellisesti suorastaan runollisia ja rakenteeltaan ihastuttavia, mutta joiden tarina tai miljöö oli niin kulunut, että kokonaisuus ei vain yksinkertaisesti sytyttänyt lukijoita.

Kokonaisuutena Nova on kehittynyt huimasti: kisan suosio on ollut kasvussa ja joka vuosi kärkeen nousee konkareiden lisäksi tuoreita kirjoittajanimiä. Toivottavasti kisan suosio säilyy ja pääsemme jatkossakin lukemaan jännittäviä spekulatiivisia tarinoita. Kiitokset kaikille tänä vuonna osallistuneille, ja kirjoittamisen iloa!

Anne Leinonen
Nova 2003 esiraatilainen ja tuomariston jäsen